Jääkauden jälkeen kehittynyt metsän luonnollinen kierto alkaa, kun alueella kasvava puusto tuhoutuu lähes täydellisesti. Ennen ihmisen vaikutusta metsä tuhoutui metsäpalossa, kun maahan iskevät salamat sytyttivät kesähelteellä kuivuneen metsän tuleen.Metsän täydellistä tuhoutumista seuraavat vaiheet riippuvat maapohjan viljavuudesta sekä kasvupaikan kosteudesta. Metsän luonnollista kiertoa kutsutaan myös nimellä metsäsukkessio. Puuntuottaminen perustuu pitkälti metsän luonnollisen kierron seuraamiseen ja vaiheiden nopeuttamiseen. Ilman ihmisen nopeuttavaa vaikutusta metsien kiertoaika olisi pidempi, mutta muuten kierto olisi sama.

Metsän luonnollinen kierto

Ennen ihmisen tulta rajoittavaa vaikutusta, salaman sytyttämien tulipalojen arvellaan polttaneen metsät 100-150 vuoden välein. Paloista joka toinen poltti huomattavissa määrin puustoa. Ilman ihmisen tulta rajoittavaa vaikutusta metsäpalot polttaisivat laajoja metsäalueita kulon polttamiksi aukoiksi. Suomessa oli edellinen suuri metsäpalo vuonna 1997 Tammelassa, jossa paloi 250 hehtaaria metsää. Tammelan metsäpalo oli vaatimaton Venäjällä riehuviin monen sadan tuhannen hehtaarin metsäpaloihin.Metsäpalo valmistelee maapohjan valmiiksi seuraavalle puukierrolle polttamalla pintakerroksesta karikkeen, vähentämällä maan happamuutta ja vapauttamalla ravinteet puiden käyttöön. Maapohjan polttamista eli kulotusta käytettiin 1920-luvulta aina 1950-luvulle metsätaloudessa ennen metsänhoidon koneellistumista valmistelemaan uudistusalat. Nykyään metsät uudistetaan istuttamalla muokattuun maahan pottitaimia tai äestämällä maanpintaan urat joissa siemenien on hyvä itää ja kehittyä taimivaiheeseen.

Viljavien maapohjien metsäkierto

Viljavien talousmetsätyyppien puukierrot alkavat alueelle pioneerinä saapuvien lehtipuiden valloittaessa kulon polttamaa aukkoa. Koivut levittävät siemeniään erittäin laajoille alueille nopeasti, vanhan sanonnan mukaan kylään tarvitaan yksi koivu siementämään koko kylän metsät. Koivuilla on tarve siementää kulottuneet alueet nopeasti ennen aukkojen heinittymistä. Lehtipuiden sekaan nousee myös muutamia mäntyjä ja kuusia.

Koivut, männyt ja muut valopuut kasvavat taimivaiheessa nopeasti nopeasti ylös aukolla leviävien ruohojen ja pensaiden yläpuolelle. Palaneella alueella ei ole varjostusta ja puiden taimilla on käytettävissä runsaasti valoa.Seuraavien vuosikymmenien aikana alueella kasvava puusto varttuu lehtipuuvaltaisena ja tukehduttaa altaan pintakasvillisuutta. Puiden alle syntyy kuusen taimille sopiva kasvupaikka ja taimia alkaa hiljalleen nousta puiden varjoon muiden puiden taimien kuollessa valon puutteeseen. Metsä kasvaa sekametsänä kunnes lehtipuiden ja lopulta myös mäntyjen biologinen ikä tulee vastaan. Muiden puiden kuoltua kuuset valloittavat koko maapohjan ja muodostavat maanpinnalle kellari-ilmaston. Kuuset peittävät metsää niin pitkään kunnes metsä tuhoutuu uudestaan. Kuuset varjostavat maanpintaa ja muodostavat hapanta kariketta. Kuusien lisäksi vain harvat kasvit tai puulajit sietävät kuusimetsän alla elämistä ja rehevillä paikoilla kasvava luonnonmetsä ajautuu lopulta monimuotoisuuden kannalta köyhäksi yhden puulajin kasvupaikaksi.

Kuusi on ongelmallinen lehtojen suojelun suhteen. Jos lehdot asetataan täydelliseen suojeluun, lehdoista kehittyy aikaa myöten maapinnaltaan lähes kuolleita kuusikkoja. Useiden lehtokasvien säilyttäminen vaatii käytännössä varjostavien kuusien poistamista alueelta. Nykyiset liian tiukat metsänsuojelupäätökset käytännössä köyhdyttävät lehtojen lajistoa kuusen tappaessa ajan kuluessa suojeltavan pintakasvillisuuden.

Karujen maapohjien metsäkierto

Karummilla kasvupaikoilla viihtyvät männyt ovat pitkäikäisiä ja kehittävät itselleen tulelta suojaavan kilpikaarnan. Karumpien kasvupaikkojen kierto alkaa suoraan kulosta selvinneiden mäntyjen siemensyntyisten taimien noustessa kulottuneelta aukolta. Riippuen alueen rehevyydestä aukolle voi nousta myös muutamia lehtipuita ja kuusia, mutta männyt säilyvät valtapuustona koko puukierron ajan.

Metsien luonnollisen kiertokulun hyödyntäminen puuntuotannossa

Puuntuottajan ei kannata taistella metsän luonnollista kiertoa vastaan. Pääset helpoimmalla, jos suostut seuraamaan metsän luonnollista kiertoa. Pohdi hetki ennen uudistuksen jälkeistä puulajivalintaa mitä puuta luonto olisi uudistanut kuviolle.Seuratessa metsän luonnollista kiertoa kuusikkoa ei uudisteta kuusikoksi. Jatkuva kuusikierto happamoittaa maaperän ja altistaa metsän maannousemasienelle. Hirvikannan paisuttua metsätaloudellisesti kestämättömälle tasolle on kuusen istutus lisääntynyt epäluonnollisen korkealle tasolle. Monet puuntuottajat ovat siirtyneet istuttamaan kuusia jopa lahokuusikon perään. Kuusen istutusta ei ole syytä välttää turhaan, kuusta kannattaa edelleen istuttaa lehtipuusto- ja sekametsävaiheen ja joissakin tapauksissa jopa terveen kuusikon jälkeen.

Olemme pyrkineet istuttamaan myös koivua. Uudistimme kuusivaltaisen kuvion koivulle sekä käytimme hirvivaarasta huolimatta pellon metsitykseen rauduskoivun taimia. Pyrimme suojautumaan hirviltä erilaisilla keinoilla, kirjoitan myöhemmin pidemmän jutun taimikon suojaamisesta hirvituhoilta.

Karuilla kasvupaikoilla uudistetaan mäntyä männyn perään. Männyn uudistaminen onnistuu taloudellisesti myös siemenpuiden avulla. Männyn uudistaminen siemenpuiden avulla vaatii maapinnan paljastamista esimerkiksi laikuttamalla tai äestämällä. Myös männyn istutus on vähentynyt epäluonnollisen alhaiselle tasolle hirvivaaran vuoksi sen jälkeen, kun puuntuottajat ovat ryhtyneet istuttamaan kuusta männylle sopivalle maapohjalle.Käytännössä ainut menetelmä, jossa metsän kasvattaminen kahdessa vaiheessa (=kahden ikäistä puustoa samalla kuviolla) onnistuu kohtuullisella varmuudella suuremmassa mittakaavassa, on kuusien kasvattaminen koivikon alle. Kuuset viihtyvät luonnostaan koivikon alla, jolloin puuntuottaminen seuraa luonnon normaalia kiertokulkua.

Kuusikon kasvattaminen koivikon alla ei ole helppoa. Koivujen alle pitää saada synnytettyä tasainen kuusikko eikä koivujen korjuu saa vaurioittaa alla kasvavia kuusia. Koivujen alle ei aina synny luonnollisesti tarpeeksi tasaista kuusikkoa, jolloin kuusia pitää käydä lisäämässä keinollisesti koivujen alle. Kuusen taimikkoa pitää käydä hoitamassa raivaussahalla samalla tavalla kuin ilman suojaa olevia kuusen taimia. Maannousemasieni säilyy maassa jopa 300 vuotta ja maanpinnalla olevissa irrallisissa juuren pätkissä yli kuusi vuotta. Maannousemasienen saastuttamalle kuviolle kannattaa istuttaa uudistamisen jälkeen lehtipuuta ja pitää maanpinta kuusesta puhtaana kierron loppuun.

Suomalaiset puulajit ovat sopeutuneet tietyille kasvupaikoille. Koivujen kohdalla metsänomistajien valinta hies- ja rauduskoivun suhteen päätyy käytännössä aina rauduskoivun eduksi. Hieskoivun viljely on käytännössä loppunut vaikka hieskoivu selviäisi rauduskoivua paremmin kostealla maaperällä. Hies- ja rauduskoivun voi tunnistaa rungon kaarnasta, kostealle paikalle erikoistuneen hieskoivun ei ole tarvinnut kehittää itselleen tulelta suojaavaa kaarnaa. Kuivemmalla paikalla kasvavat rauduskoivut kasvattavat tyvelle tulelta suojaavan kaarnan. Männyllä on vahva tulelta suojaava kilpikaarna ja varjossa levittäytyvällä kuuselle on vain ohut kuori.

Kulotusta voi käyttää maanpinnanvalmisteluun sopivissa kohteissa. Sopivia kulotuskohteita ovat järven tai lammen läheisyydessä olevat tuoreella kankaalla kasvavat vähintään parin hehtaarin kokoiset maannousemasienen vaivaamat kuusikkokumpareet. Järvestä tai lammesta saadaan kulotuksessa tarvittavaa sammutusvettä, kuusikossa on tarpeeksi oksamassaa kulotuksen onnistumiseen ja kumpareella oleva kulotusala on helpoin hallita. Kulottaminen auttaa maanousemasientä vastaan polttamalla potentiaaliset itiöemät. Kulottamisen käytännön toteutuksesta saa lisätietoa Metsätehon kulotusoppaasta. Valtio tukee kulotusta kemera-varoin.

Metsämaisema muuttuu luonnollisen kierron mukana vuosien varrella

Suomessa kasvavien puiden kasvu on samaan aikaan hidasta ja nopeaa. Kasvu on niin hidasta, että ihminen tottuu vallitsevaan metsämaisemaan. Kasvu on niin nopeaa, että metsämaisema muuttuu monta kertaa ihmisen elämän aikana. Metsämaisemien pitäminen kymmeniä vuosia täsmälleen samanlaisina on erittäin vaikeaa. Alueella, jonka puusto halutaan vakioida tiettyyn kasvuvaiheeseen, pitää olla monen ikäisiä puita ja jokaiselle puulle tarpeeksi valoa.

Sanomalehtien yleisöosastopalstojen suosikkiaiheita on haukkua kaupunkia puistojen hävittämisestä. Puisto-ongelmat ovat syntyneet edeltävien vuosikymmenien aikana, kun metsän on annettu kasvaa talousmetsätyyppisesti uudistuskypsäksi. Uudistuskypsälle metsälle seuraava luonnollinen vaihe on metsän tuhoaminen ja uudistaminen.Huomasin kaupungin puistotoimen kokeilleen, että onnistuuko rauduskoivujen ja mäntyjen istuttaminen varttuneen kuusikon keskelle. Kaupunki oli istuttanut lähimetsässä kulkevien kävelyteiden varsille muutaman metrin mittaisia puuntaimia ja tukenut ne asiallisesti kepeillä pystyyn. Edes tämä erittäin järeä keino ei ole toiminut toivotusti, osa puista on jo kuollut ja loput taistelevat kuolemaa vastaan. Parimetrisien taimien käyttäminen ei ole metsätaloudessa realistinen vaihtoehto, kymmenestä taimesta syntyisi kustannusta enemmän kuin normaalisti hehtaarin uudistamisesta.

Tulevan metsälain myötä mahdolliseksi tuleva jatkuva kasvatus (harsinta) on teoriassa helppoa ja käytännössä erittäin vaikeaa. Jatkuvaa kasvatusta muilla puulajeilla kuin kuusilla kannattaa kokeilla ensiksi pienessä mittakaavassa esimerkiksi omassa pihapiirissä. Jos onnistut kasvattamaan omassa pihametsässä muita kuin kuusia jatkuvasti peitteisenä, sinulla on mahdollisuus onnistua jatkuvassa kasvatuksessa myös suuremmassa mittakaavassa.Metsän täydellinen tuhoutuminen on luonnollinen osa metsän kiertokulkua. Suomen metsät vaativat kiertonsa välissä täydellistä tuhoutumista, maan paljastuminen peittävältä puustolta on välttämätöntä monille kasvi- ja eläinlajeille. Jos Suomen metsiä ei saisi uudistaa aukkovaiheen kautta, useat lajit tulisivat ensiksi uhanalaisiksi ja lopulta häviäisivät. Ilman uudistamista Suomeen syntyisi aikojen saatossa reheville kasvupaikoille maanpinnaltaan lähes täysin kuollutta kuusikkoa.