Meillä on taukotuvastamme metsätilamme toiseen päätyyn matkaa kilometrin verran. Helpottaaksemme matkan kulkemista, päätimme rakentaa tilamme keskelle oman metsätien. Metsäautotien rakentaminen eteni jälkikäteen ajateltuna helposti ajatuksesta toteutukseen eikä rakentamiskustannuskaan ollut kohtuuton.
Emme laskeneet metsätien rakentamiselle taloudellista kannattavuutta. Joidenkin investointien järkevyyttä kannattaa laskea etukäteen. Toiset investoinnit voi järkeillä kannattaviksi ilman taskulaskinta ja siirtyä suoraan toteutukseen. Miellän metsäteiden olevan metsätilan perusrakennetta, metsätilan jokaiselle kuviolle pitää olla kohtuullinen kulkureitti. Ihminen on luonteeltaan laiska, vain helposti saavutettavat kuviot tulevat hoidettua kunnolla ja hankalammat kuviot jäävät heikommalle hoidolle.
Metsätie kuluttaa rahaa rakentaessa ja antaa rahaa takaisin metsänhoitotöitä ja puukauppoja tehdessä. Tiestö laskee puunkorjuukustannuksia vähentämällä puuston maastokuljetusmatkaa. Hankintakauppoja tehdessä lyhyestä ajomatkasta saa suoraan hyötyä maastokuljetuskustannuksen laskiessa.
Laskin metsätilan ostoa käsittelevässä jutussa, että puiden kuljettaminen 500 metriä kuviolta tienlaitaan maksaa noin 1.6€ enemmän per kuutio kuin tienlaidassa olevan kuvion metsäkuljetus. 1000 kuution hakkuussa kuluja syntyy 1600 euroa enemmän kuin tilalla, jossa tiestö on kunnossa. Pystykaupalla myydessä hyöty valuu osittain metsäyhtiöiden taskuun, mutta myös puuntuottajan taskuun tulee paremmin rahaa kuin ilman tietä. Metsätie maksaa itsensä nopeasti takaisin tilanteessa, jossa metsänomistajalla on myytävissä reilun kokoinen uudistushakkuu pidemmän matkan päässä nykyisestä tiestöstä.
Tiestä on hyötyä puukaupan lisäksi myös metsänhoitotöissä. Uudistusalan tyhjennyttyä puista uudistusalalle on mukava kulkea tietä pitkin istuttamaan uusi puusukupolvi kasvamaan ja tulevaisuudessa raivaamaan seuraavan puusadon yksilöille lisää kasvutilaa. Metsäpalveluyrittäjätkin arvostavat tiestöä ja voivat tehdä varsinaisia metsänhoitotöitä kohtuullisemmalla taksalla, koska heillä ei mene työaikaa kohteille siirtymiseen.
Tilasimme metsätiemme metsätie.fi -palvelun kautta
Tilasimme metsätien rakentamisen metsätie.fi-palvelun kautta. Metsätie.fi on riippumaton, yksityinen verkossa toimiva metsätöiden välityspalvelu. Metsätien kautta urakoitsijan löytäminen oli yllättävän helppoa. Meidän tarvitsi vain merkata metsätie.fi-sivuston kartalle tilamme sijainti ja mitä metsänhoitotyötä kaipaamme. Pienen odottelun jälkeen saimme sähköpostiin kolme aitoa tarjousta, joista hyväksyimme parhaimman (=halvin).
Kokonaisuudessa tarjouksen kysyminen, tarjouksen hyväksyminen ja varsinainen metsätien tekeminen meni meidän kohdalta todella helposti ja hyvin. Meidän käyttämä urakoitsija hyötyi palvelusta, koska emme olisi osanneet kysyä häneltä tarjousta ilman palvelua.
Metsätietä rakentaessa tarjouspyynnössä on oleellista kertoa, miten pitkää tietä kaipaa tehtäväksi. Käytimme tarjouskyselyyn tarvittavan matkan arviointiin retkikartta.fi-sivustolla olevaa ”Mittaa etäisyys”-työkalua. Työkalu on helppo käyttää ja antaa tarpeeksi tarkan etäisyysarvion tarjoukseen. Tien lopullinen hinta määräytyy mittaamalla valmistuneen tien toteutunut pituus maastossa.
Metsätien rakentamisen voi tilata myös suoraan tuntemaltaan kaivinkoneurakoitsijalta, metsänhoitoyhdistyksestä, Metsäkeskuksen Otso-metsäpalvelusta, metsäpalveluyrittäjän tai metsäyhtiön kautta. Kaivinkoneet ovat yleisiä koko maassa eikä metsätien tekeminen jää kiinni tekijän löytämisestä.
Metsätien rakentamiskustannus
Metsätietyyppejä on määritelty kolmelle laatutasolle. Runkotiet ovat tasokkaimpia teitä, jotka keräävät liikennettä alempiarvoisilta teiltä. Usean tilan yhteiset aluetiet ovat yleisin metsätietyyppi. Aluetiet keräävät kevytrakenteisilta varsiteiltä liikennettä. Tiemme on tyypiltään varsitie. Tien tarkoituksena oli mahdollistaa puutavaran ajo talvisin. Kaivinkonekuskin arvion mukaan tiemme kestää raskasta liikennettä myös kesäisin.
Tietyypeistä ja niiden rakenteista löytyy lisää tietoa Metsätehon tekemästä hyvästä metsätieohjeistosta (tekstit, rakennekuvat). Metsätehon paketti kannattaa lukea läpi myös ennen yhteistien rakentamiskokousta. Lukemisen jälkeen käsität paremmin, mistä kokouksessa puhutaan, etkä ole vain yllättyvän maksajan roolissa.
Tien rakentamiskustannus riippuu tien vaatimustasosta. Varsitiemme maksoi vuonna 2014 arvonlisäverottomana 4.9 euroa per metri (eli kilometri varsitietä maksaisi 4900 euroa). Tiemme kokonaispituudeksi tuli hieman vajaat 500 metriä. Metsätie.fi-palvelun kautta tilattuun työhön ei tullut päälle maksettavaksi työnjohto- eikä kuljetuskustannuksia. Lopullinen lasku oli täsmälleen ”tien pituus x hinta per metri + erikseen tilatut ojarummut” sen suuruinen kuten pitikin olla.
Kiven murskaamojen lähiseutuja lukuunottamatta metsätien arvokkain osa on tien päälle mahdollisesti ajettava murskekerros. Metsätilaltamme on matkaa lähimmälle murskaamolle reilut 20 kilometriä. Tilalle tuotuna kasettirekallinen (eli 25 kuutiota) 0-32 mursketta maksoi vuonna 2013 arvonlisäverollisena 580 euroa (alv 0 / 467€) ja kuvassa näkyvä 0-64 murske arvonlisäverollisena 500 euroa (alv 0 / 403€). Kysyin murskeen hintaa parilta paikalliselta toimijalta ja molemmilla kuutiohinta oli samoissa lukemissa. Murskeen hinnasta valtaosa syntyy kuljettamisesta, murskeen hinta vaihtelee merkittävästi riippuen kuljetusetäisyydestä lähimmälle murskaamolle.
Metsäteiden rakentamiseen käytetään yleensä karkeaa 0-64 mursketta, joka maksoi meillä pihalle tuotuna arvonlisäverottomana reilut 16 euroa per kuutio. Mursketta kuluu tiemetrille vähintään 0.35 kuutiota, jolloin murskeesta syntyy kustannusta arvonlisäverottomana 5.64 euroa per tiemetri. Murskepinta maksaa enemmän kuin varsinainen tienrungon tekeminen. Mursketta ostaessa kannattaa huomata, että kuutioon mursketta menee 1.6 tonnia materiaalia. 25 kuution kasettirekkkaan tulee kuormaa 40 tonnia. Murskeenhinnat ilmoitetaan yleensä tonnien mukaan ja murskeen käyttö on kuutioina.
Murskekerros ei ole tien toiminnan ja käytettävyyden kannalta pakollinen. Ilman murskekerrosta tie tulee heinittymään nopeammin kuin murskekerroksen kanssa, mutta muuten tie tulee toimimaan lähes samantasoisesti tuplasti kalliimman, murskeella päällystetyn, metsätien kanssa. Kymmenen senttimetrin murskekerros ei lisää tien kantavuutta merkittävästi raskaan kaluston upotessa kelirikkoaikaan molempiin vaihtoehtoihin yhtä hyvin. Kannattaa pohtia edes hetki ennen murskekerroksen tilaamista. Murskerahat voi varmasti käyttää myös hauskemmalla tavalla.
Henkilöautolla tiellä ajaessa murske kylläkin antaa mielenrauhaa ja tien lanaamisesta tulee mukavampaa, kun saa siirrellä mursketta ympäriinsä. Saatamme levittää myös omalle tielle mursketta, jos tulemme saamaan mursketta joskus nykyistä kohtuullisempaan hintaan. Murskeen levittämistä kannattaa muutenkin odottaa talven ylitse, jolloin tie pääsee asettautumaan lopulliseen muotoon ennen murskeen levitystä.
Tilamme lähellä murskeen hinta saattaa laskea lähitulevaisuudessa, koska yhdellä lähiseudun naapureistamme on viritteillä oman kallion murskaaminen murskeeksi. Toivottavasti hän saa ympäristöluvat kuntoon ja pääsee tekemään mursketta. Me emme tule vastustamaan murskaamohanketta, vaikka hankkeesta tuleekin meille hetkellisesti meluhaittaa. Ympäristön kannalta olisi parasta, jos Suomessa olisi tasaisesti kivenmurskaamoja, jolloin murskeen ajomatkat jäisivät kohtuullisiksi. Nykyinen tiukka lupakäytäntö on hyväksi vain luvat saaneille käytännön monopolissa toimiville sorakeisareille.
Tiestämme tuli mielestäni kohtuuhintainen. Lukemani perusteella suuremmissa projekteissa pelkkä metsäteiden kunnostaminen maksaa arvonlisäverottomana reilut 10 euroa per metri. Nopeasti laskien uusi tiemme maksaisi sorastettunakin vähemmän kuin suurempien organisaatioiden tekemät metsäteiden kunnostukset. Teiden hintaa on vaikea verrata suoraan, koska mahdolliset suoalueiden ylitykset maanajoineen nostavat tien rakennushintaa kertaluokkaa kovemmaksi.
Valtio tukee metsäteiden rakentamista
Valtio tukee metsäteiden rakentamista Kemera-tuella. Vuoden 2014 tilanteessa varsitien tekemiseen sai tukea riippuen tilan sijainnista:
- Etelässä 1010 euroa per kilometri
- Keskellä 1505 euroa per kilometri
- Pohjoisessa 2020 euroa per kilometri
Tilamme sijaitsee etelässä, jolloin olisimme voineet saada Kemera-tukea metsätiellemme viisisataa euroa. Emme kuitenkaan hakeneet Kemera-tukea tien rakentamiselle. Kemera-tuki olisi vaatinut Metsäkeskuksen ehtojen mukaista ennakkosuunnitelmaa ja Metsäkeskuksen hyväksyntää. Pääsimme todennäköisesti kokonaisuudessa halvemmalla tekemällä metsätien yhdessä urakoitsijan kanssa ilman sen suurempaa suunnitelmaa kuin virallisien organisaatioiden kanssa puuhatessa.
Meillä ei ole periaattellista vastustusta Kemera-tukia kohtaan. Olemme tähän mennessä hakeneet ja saaneet Kemera-tukea lannoitukseen, taimikonhoitoon sekä pellon metsitykseen. Ilmaista rahaa kannattaa hyödyntää silloin, kun hyöty on kuluja suurempi.
Korkeamman rakentamiskustannuksen lisäksi julkiseksi tueksi laskettava Kemera-tuki pakottaa metsänomistajan pitämään metsätiensä avoimena kaikille käyttäjille. Meidän tiemme ei saanut rakentamiseen julkista tukea, jolloin voisimme halutessamme sulkea tiemme puomilla marjanpoimijoilta. Emme ole suunnitelleet puomittavamme tietämme vaan pidämme sen kaikille käyttäjille avoimena. Toivottavasti käyttäjät arvostavat tietämme eivätkä sotke tien pintaan turhia uria.
Metsätien reitin suunnittelu ja merkitseminen maastoon
Tie kannattaa linjata mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman suoraksi. Suoraa tietä on mukava ajaa ja suoraan tiehen kuluu vähemmän metrejä kuin mutkittelevaan tiehen. Tien kannattaa kuitenkin mutkitella kantavalla maalla pettäviä kohtia ja kallioita kiertäen. Meidän tiemme kulkee vanhaa ajokoneen uraa pitkin. Ura kulki sopivasti tilan keskellä kantavalla maalla.
Tie kannattaa tehdä mahdollisuuksien mukaan kantavalle kuivalle maalle. Kannattaa käydä syksyllä sateiden tai keväällä lumen sulamisen jälkeen kävelemässä tilalla ja kartoittaa erilaisia reittivaihtoehtoja. Ne reitit, joita pääset kävelemään pienissä kengissä, ovat huomattavasti parempia kuin kumisaapasvaihtoedot. Kävimme kartoittamassa tiellemme myös vaihtoehtoisia reittejä, mutta emme löytäneet toista yhtä hyvä reittiä kuin mitä ajokonekuski oli löytänyt. Oikaisimme ajokoneen reitiltä kuitenkin turhat kantoja kiertäneet mutkat pois.
Tiestöllä on tapana pysyä metsässä samalla paikalla puukiertojen ylitse. Tietä ei kannata laittaa kiertämään rakennusaikana edessä olevia puita vaan raivata puut tien tieltä pois. Muuten tulevat sukupolvet tulevat ihmettelemään tiessä olevia ihmeellisia mutkia. Tietä ei kannata rakentaa tilan rajan lähelle vaan keskemmälle tilaa, josta se palvelee tehokkaasti laajempaa aluetta.
Linjasimme tien keskilinjan ensiksi kepeillä maastoon ja sen jälkeen kaadoimme moottorisahalla keskilinjalta sivuun neljän metrin leveydeltä puut pois ja raivasimme metsätiellemme yhteensä kahdeksan metriä leveän käytävän. Käytimme leveyden arviointiin neljämetristä ohutta puuta, jonka päät maalasimme punaisiksi. Apukepin käyttäminen helpotti raivaamista, jos puu oli kepin pään ja keskilinjan välissä, puu kaadettiin aina. Uusi tie kulkee taimikoksi luokiteltavalla alueella. Meidän ei tarvinnut pohtia tielinjalta kertyvien puiden myymistä, koska puiden myynnistä olisi saanut vähemmän rahaa kuin mitä niiden korjaaminen metsästä olisi maksanut.
Tielle varatun käytävän leveys tuli yhdestä tarjouksesta, jossa pyydettiin raivaamaan tietä varten kahdeksan metriä leveä ura. Raivattu käytävä oli turhan kapea, todellisuudessa viisi metriä leveä tie ei mahdu ojineen kahdeksan metriä leveään käytävään. Turhan kapeaksi raivattu ura ei haitannut tien tekoa. Kävimme tervehtimässä urakoitsijaa tien kaivuun alussa ja sovimme, että hän leventää uraa kaivinkoneella tarpeen mukaan. Taimikkokokoiset puut eivät olleet kaivinkoneelle ongelma kanssa, kuski sai kauhalla raivattua uraa helposti lisää tarpeen mukaan.
Tulevaisuudessa tulemme raivaamaan kymmenen metriä leveän käytävän. Käytävä näyttää ennen tien valmistumista koomisen leveältä ja sen jälkeen, kun tie on valmis, käytävä näyttää kohtuulliselta.
Tiealue syö tehollista metsämaata. Teoriassa kilometrin pitkä ja kymmenen metriä leveä alue varaa metsästä hehtaarin. Käytännössä tien laidalla kasvavat puut osaavat käyttää tien puolelta lisääntyneen valon, jolloin kasvutappio ei ole käytännössä yhtä suuri kuin teoreettinen laskelma antaisi ymmärtää. Tien syömää maa-alaa ei kannata optimoida vaan käyttää maata niin paljon kuin tie vaatii.
Metsätien rakenne
Metsätien maanrakennus perustuu helpoimmillaan ojamaan nostoon tiealueelle ja sen jälkeen nostettujen maamassojen tasoittamiseen. Tien rakentaminen on nopeaa, meidän käyttämä yrittäjä sai päivässä aikaiseksi reilut 150 metriä tietä. Kaivinkoneyrittäjä sai koneelle kohtuullisen hyvän tuntikorvauksen.
Ojat ovat metsätien kantavuuden kannalta tärkeitä. Tien rungossa oleva vesi hidastaa tien jäätymistä sekä mahdollistaa maa-ainesten liukumisen toistensa lomaan, jolloin tien runko voi pettää kuorman alla. Ojien lisäksi tiet kaipaavat yleensä myös muutaman rumpuputken, joita pitkin vesi pääsee kulkemaan tien alitse kastelematta tien runkoa.
Meille tuli kaksi rumputkea kohtiin, joissa arvelimme veden kaipaavan reittiä tien alitse. Ostimme rumpuputket kaivuriurakoitsijan kautta, 200mm paksut putket maksoivat meille vuonna 2014 arvonlisäverottomana 70 euroa per kappale. Hinta sisälsi putken hautaamisen maahan.
Meillä kävi tuuri tien ollessa kokonaisuudessa kantavalla maalla. Heikommin kantavilla mailla pitää tielle tuoda ulkopuolelta lisää kantavaa maa-ainesta. Maa-aineksen kuljettaminen on kallista ja nostaa tien rakentamiskustannusta merkittävästi. Maa-aineksen tuonnissa voidaan säästää hieman käyttämällä maanrakennuskankaita erottamaan pohjamaata tuotavista kerroksista.
Maanrakennuskankaatkin ovat arvokkaita, verkkokaupasta ostettuna viisi metriä leveä tukeva kangas maksaa vuonna 2014 viisi metriä leveänä reilut 3.5 euroa per tiemetri ilman arvonlisäveroa. Kangasta saa varmasti myös yleistä verkkokauppaa edullisemmin, mutta kangastakaan ei kannata laittaa turhaan tien muutenkin kantaville osuuksille murskeen alle.
Teimme tien päähän kääntöympyrän. Kääntöympyrä helpottaa tukkirekkojen kääntymistä tien päädyssä sekä meitä itseämme käydessämme hoitamassa metsää mönkijän kyydillä kulkien. Vaihtoehto kääntöympyrälle on t-risteystyyppisten vähintään tukkirekan pituisten sivupistojen tekeminen tien päätyyn. Kahdesta vaihtoehdosta kääntöympyrä on kuljettajaystävällisempi.
Kääntöpaikan lisäksi tielle kannattaa tehdä henkilöautolle sopiva sivupisto. Tyypillinen sivupiston hyötykäyttäjä on metsäkoneiden kuljettajat. Ammattimaisissa suunnitelmissa metsätielle valmistellaan myös puunvarastopaikkoja. En näe valmiiden varastopaikkojen muodostamista etukäteen kovinkaan tarpeellisena. Varastopaikat saa synnytettyä tien laitaan helposti myös hakkuun yhteydessä hakkuukoneella.
Kääntöympyrän saa merkattua maastoon symmetriseksi ympyräksi metsurimitan ja keskikepin avulla. Valitsin kääntöympyrän keskipisteeksi puun ja kiinnitin 15 metriä pitkällä mitalla olevan metsurinmitan siihen kiinni. Tämän jälkeen menin metsurinmitan sallimat 15 metriä puusta pois ja merkkasin kohdan merkkikepillä. Toistin vaihetta reilun puoliympyrän verran, jolloin sain merkattua maastoon symmetristä kaarta.
Metsätehon aineiston mukaan kääntöympyrän minimihalkaisija on 30 metriä. Mielestäni kääntöympyrästä ei kannata tehdä miniminmukaista vaan hieman suurempi. Me teimme kääntöympyrän keskilinjan haljaisiksi 38 metriä lisäämällä edellisen vaiheen merkkeihin vielä neljän metrin verran lisää leveyttä.
Kääntöympyrän laajentaminen lisää tien pituutta, mutta ei lisää suoraan puuntuottajan tilipussiin kertyviä euroja. Todellisuudessa lisäkustannus on kohtuullinen ja tulevaisuudessa myös itse pääsee kääntöympyrästä nauttimaan kun ei tarvitse peruutella metsätien päädyssä vaan saa ajaa lenkin ympäri ilman sen suurempaa vaivaa. Reilun kääntöympyrän keskellä voi kasvattaa puita jolloin koko alue ei ole pois tehokkaasta metsätaloudesta.
Tukkirekkojen vaunut oikovat mutkissa, jolloin tien mutkista ja kääntöympyrästä pitää tehdä suoria tienosuuksia leveämpiä. Tietä rakentaessa kannattaa ottaa huomioon tukkirekkojen jatkuva kasvaminen. Tie, jonne mahtuvat juuri ja juuri nykyiset autot, voi olla tulevaisuudessa liian pieni. Autojen koko on kasvanut jatkuvasti, jonka tavoitteena on vähentää kuutiokohtaista kuljetuskustannusta.
Metsätiet ovat metsätilan perusinvestointeja
Hyvä tieverkosto helpottaa metsätöiden tekemistä sekä nostaa hieman puusta saatavaa kantohintaa puutavaran kuormatraktoreilla suoritettavan lähikuljetusmatkojen lyhentyessä. 
Teettämämme metsätie oli meille puuntuottaja uramme ensimmäinen. Vuosien pohdinnan jälkeen homma eteni toteutukseen todella helposti. Käyttämämme urakoitsija teki erittäin hyvää työtä, taitavan kaivamisen lisäksi hänen kanssaan oli helppo viestiä ja sopia aikataulutuksia.
Ensimmäisen tien onnistumisen jälkeen olemme ajatelleet tekevämme myös tilan toiselle laidalle metsätien. Ja hoidamme mahdollisesti tulevaisuudessa ostettavien metsätilojen tiestön heti alussa kuntoon ennen sen suurempia metsänhoitotöitä. Tiestön kohdalla odottaminen ei kannata.
Kiitoksia hyvästä artikkelista. Sain kaipaamaani perustietoa metsätien tyypillisestä kustannuksesta, tieuran vaatimasta leveydestä yms asioista.
Kiitoksia – juttu nähtävästä täytti tavoitteen, jonka toivoin jutun kertovan lukijalle.
Olipa hyvä ja asiapitoinen artikkeli. Ainoa mitä jäin kaipaamaan, oli kuvaus siitä, millaisia lupia tien liittämiseen yleiselle tielle tarvii kysellä.
Kiitokset. Kokeilin kirjoittaa juttuun asiat mitä opin itse meidän varsitietä tehdessä. Meidän tie liittyi omalla tilalla olevaan toiseen varsitiehen jolloin meidän ei tarvinnut kysyä lupa kuin itseltämme. Meillä on myös olemassa pari valmista liittymää yleiselle tielle jolloin meidän ei tarvise kysyä lupia edes tulevaisuudessa.
Metsätehon vuoden 2001 koulutusmateriaalin mukaan ”Yksityisen tai maanomistajan tien liittämi
seen yleiseen tiehen tarvitaan Tielai-
toksen lupa. Anomukseen liitetään 1:10
000 tai 1:20 000 peruskartta, josta selvi-
ää liittymän sijainti. Anomuksesta tul
ee selvitä myös liittymän merkkaustapa
maastoon. Liittymäanomus on tehtävä sekä ke
sä- että talviteitä varten. Tielaitos
antaa mahdollisesti ohjeita liittymän mitoitukseen. ”
Kannattaa kysyä asiasta ensiksi Tielaitokselta. Osaavat varmaan ohjata oikealle luukulle.
Kiitos vinkistä. Pienellä netti-surffailulla selvisi, että lupaorganisaatioksi on vaihtunut Ely-keskus, mutta muuten luvan haku ei ole muuttunut. Ja hakulomake löytyy netistä. Taidanpa seurata esimerkkiäsi, teettää tien itse ja jättää kemerat hakematta omaan tiepätkääni.
Ei kestä. Hyvä kun laitoit asian tänne kommentteihin niin seuraavat löytävät tiedon täältä suoraan.
Juttuun oli niputettu hyvin oman ”yksityisen” metsätien teon tärkeimmät asiat. Olen teetättänyt samalla menetelmällä monta omaa metsäautotietä ja niistä ei ole kuin hyötyä. Ihan turhaa on maksaa ylimääräisiä kuluja työnjohdosta virallisille organisaatioille. Omana hankkeena tilattu tie on tehty juuri oman tarpeen mukaan eikä ylijäreäksi. Tärkeintä on ainakin minulle metsänhoitotöiden helpottuminen; raskaiden taimien ja sahojen kantaminen helpottuu eikä rajallista vapaa-aikaa kulu epäolennaiseen. Toinen tärkeä seikka on juuri tuo maastokuljetusmatkan lyheneminen, koska teetän kaikki harvennukset hankintana konekulujen vähentämisestä saatavan lisäkantohinnan vuoksi. Saa myös juuri haluamansa urakoijan töihin ja korjuuta ei tarvitse odottaa kahta vuotta. Kantaville maille tehty tien runko kestää hyvin oman henkilöauton käytön ja toimii erinomaisesti talvitienä rekoille. Ja isomman päätehakkuun kohdalla olen saanut firmalta sorastuksen ”talvitielleni”. Tien teko on edullista ja hyödyllistä. Kaivinkone on metsänomistajan paras kaveri. Tierungon teko on vaihdellut 2,5-5 euron välillä/m alvittomana. Myös lyhyen tienpätkän (30 m) ja kääntölenkin teko auttaa monessa paikassa. Ja kustannus ykkössatasia. Hoidan aina ostotiloilla tieyhteydet kuntoon tekemällä tienrungon, jos tarve.
Isot kiitokset viestistä. Meille tie oli ensimmäinen, joten kokeneemman tekijän vahvistava viesti oli mukava saada. Tiestä tullut kohtuullinen kustannus oli mukava yllätys, olin kuvitellut tien tekemisen olevan vaikeampaa / kalliimpaa. Tiestä ei ole kuin iloa.
Millaiseen kuntoon puun ostajan pitää metsätie jättää kun on puunsa pois kuljettanut? Ts, jos esim painumia tai syviä renkaanjälkiä tulee, niin pitäisikö puun ostajan, vaiko puun myyjän korjata tie kuntoon?
Pystykaupalla myydessä tie tulisi pääsääntöisesti jättää siihen kuntoon kuin se on ollut ennen kauppaa. Asiassa on kuitenkin useampi muuttuja, jokaiseen tilanteeseen ehdottomasti sopivan vastauksen antaminen on mahdotonta. Esimerkiksi jos olet myynyt kirjallisella sopimuksella kelirikkokuljetuskelpoisen leimikon, eikä tiesi lupauksesta huolimatta kannakkaan kuormaa, voi vastuu olla myös sinulla. Jos olet myynyt pystykaupalla, kannattaa ottaa yhteyttä metsäyhtiön ostomieheen ja esittää huoli asiasta. Yhtiöt yleensä korjaavat jälkensä. Hankintakaupassa myyjä vastaa tien kunnosta.
Päivitysilmoitus: Helpon ja tuottoisan puukaupan tekeminen omatoimisesti | Puuntuottaja – raha on paras metsäneuvoja
Päivitysilmoitus: Ojittamalla metsän vesitalous kuntoon | Puuntuottaja – raha on paras metsäneuvoja
Mitähän mahtaisi maksaa mökkitie?? Tie on miltei jo valmis, mutta se kulkee kahden metsänomistajan alueen läpi, yhden autiotalon pihan läpi (taloa aletaan todennäköisesti korjata) ja lisäksi jo valmista tietä käyttää naapurimökin väki. Tietä pitäisi saada 70 metriä lisää toisen metsänomistajan maalle.Puut on juuri kaadettu ja metsänpohja kantoineen on odottamassa uusia istutuksia. Isäntä, joka autiotalon omistaa, on kuulemma miljonääri, joka ei halua mökkiläisille kulkua autiotalon pihan läpi. Soutaen on menty, mutta kun korjaustarvetta mökkiin tulee ja itselle ikää, niin tie olisi ihana. Onko toivoa??
Moi. Mökkitien hinta vaihtelee sijainnin, maapohjan ja halutun laadun mukaan. Meillä maksoi tienrunko kaivinkoneella 5 euroa per metri ilman murskeita, murskeiden kanssa tie maksaa helposti 15 euroa per metri. Hommasimme oman tien Metsätie.fi palvelun kautta.
Sinänsä tien hinnalla ei ole merkitystä, jos sen haluaa toisen maalle. Varsinkin, jos toinen ei halua omille mailleen tietä. Silloin ongelmana ei ole hinta vaan lupa. Kannattaa kokeilla jutella maanomistajan kanssa tiestä ja sen kustannuksista. Tällä hetkellä hänelle ei tule mitään kustannuksia tiestä. Jos hänellä on uudestä tiestä kustannusriski, hän saattaa olla aika nihkeä asian suhteen. Mökkiläisten tiet eivät aina ole metsänomistajien kannalta hyvä juttu jos tiestä alkaa tulemaan vuosittain kustannuksia metsätalouden kannalta turhien aurauksien ja muiden kulujen muodossa. Kustannuksista selkeästi keskustellen ja sopien asioilla on paremmat mahdollisuudet onnistua.
Jos hommat eivät muuten onnistu, voit ottaa yhteyttä http://www.maanmittauslaitos.fi/kiinteistot/maanmittaustoimitukset/yksityistietoimitus/lisatietoa-yksityistietoimituksesta ja kysyä tieoikeudesta. En tiedä voitteko saada tieoikeutta.
Asiallinen artikkeli, kiitos.
Kiitos hyvästä, yleistajuisesta ja ihan oikeita yksikkökustannushintoja sisältävästä artikkelista!
Tästä voisi moni alan toimijakin ottaa oppia
Kiitoksia. Pyrin kirjoittamaan kustannukset aina esille, hankalaa muuten kenenkään arvioida investoinninkannattavuutta jos ei tiedä edes kustannuksia.
Erittäin hyvä asiakattaus metsätien rakentamisesta ja kustannuksista kansan tajuisesti kirjoitettuna.Itse olen teetättänyt kymmenkunta metsäautotietä ja suositettelen muitakin maanomistajia innostumaan tienteosta,on kannatava investointi pitkässä juoksussa.Kantavan kerroksen on oltava nykypäivänä kalliomursketta.32 mm murske hyvää metsätielle,ei heinety niin helposti ja lanakaan ei tukkeennu ,vaikka välivuosi pari tienhoidossa venähtäisi.
Kiitos. Olen kokeillut innostaa myös tuttuja tekemään metsäautoteitä. Tie helpottaa elämää huomattavasti.
Hyvä kirjoitus! Teetin ummikkona vastaavanlaisen tien omalle metsäpalstalleni ja oli kiva huomata, että kustannukseni olivat samaa luokkaa, eikä minua ”huijattu :)” Nyt yritän yhtä ummikkona tehdä vero- ja alv ilmoitusta ja etsin tietoa ja ohjeita…poistot ja mitä kaikkea tässä pitäisikään osata ymmärtää. En pistäisi ollenkaan pahakseni jos haluaisit jatkaa kirjoitustasi myös siltä osin, miten tienperustamiskulut jne pitää ilmoittaa verottajalle :)
Moi. Hyvä, että sinullakin kustannukset osuivat samoille nurkille, minuakaan ei nähtävästi huijattu. Naputtelin metsäverotuksesta jutun: http://www.puuntuottaja.com/metsaveroilmoituksen-tayttaminen-helposti-ja-nopeasti/ . En ota taloudellista vastuuta ohjeiden virheistä, mutta lyhyesti: Ilmoita kaikki arvonlisäverot ”heti” kausiveroilmoituksella muiden arvonlisäverojen kanssa. Arvonlisäverot eivät mene poistoina vaan vuosittain. Tien arvonlisäverottomat kustannukset taas menevät poistoina. Tien arvonlisäverottomasta summasta voit ilmoittaa kuluihin 15%. Kirjoita jäänyt summa muistiin, voit vähentää siitä taas ensi vuonna 15%.
Erittäin hyvä kirjoitus. Metsätiet ovat yleensäkin paras sijoitus mitä voi tehdä, paremman puunhinnan lisäksi ne helpottavat todella paljon metsänhoitoa.
Tien tekeminen omalla rahalla voi parhaassa tapauksessa tulla huomattavan paljon edullisemmaksi kuin Kemera-tuella. Se ei kuitenkaan johdu metsäalan organisaatioiden tehottomuudesta tai rahanahneudesta, vaan Kemeran säännöksistä. Pääsääntöisesti sellaiset tiet tulee tehdä kelirikkoaikaan liikennöitäviksi, mikä on joskus turhankin järeä tie. Nimenomaan murskekerroksen paksuus tuo todella paljon lisäkustannuksia.
Tien tekemistä suunniteltaessa täytyisi ensin miettiä muutamia seikkoja: millainen on olemassa oleva tieverkko mitä kautta puita kuljetetaan, millainen on omien metsämaiden korjuukelpoisuus ja mikä on tien käyttötarkoitus seuraavien 15 vuoden aikana.
Jos olemassa oleva tieverkko on hyvälaatuinen, eli kestää puunkuljetuksen kelirikkoaikaan, kannattaa harkita samantasoista metsätietä. Jos taas metsätie lähtee vaikkapa huonokuntoiselta kylätieltä jossa on kelirikko- tai jopa kesäaikaan painorajoituksia, ei metsätiestäkään kannata tehdä sen parempaa. Toki kannattaa varmistaa onko vireillä hankkeita tieverkon parantamiseksi.
Mikäli metsätilalla on kelirikkoaikaan korjattavaa puustoa, kannattaa taas miettiä tien tekemistä niin hyväksi, että sitä voi liikennöidä kelirikkoaikaan. Paavo Puuntuottaja oli tuonut hyvin esille kuljetusmatkan vaikutuksen puun hintaan, mutta myös korjuukelpoisuus vaikuttaa. Kelirikkoleimikosta voi hyvinkin saada 5 euroa enemmän kuutiolle kuin talvileimikosta, parempaan tiehen sijoitettava raha voi siis tulla hyvinkin nopeasti takaisin korkojen kera. Mikäli puusto taas on suopohjilla mitkä joutuu korjaamaan joka tapauksessa talviaikaan, ei tiestäkään kannata tehdä ”liian hyvää”.
Yleensä metsätiet kestävät 15-25 käyttökelpoisina ilman suurempia toimenpiteitä, kunhan kunnossapidosta huolehditaan. Sen jälkeen joutuu normaalisti tekemään jonkunlaista perusparannusta. Mikäli hakkuita on sillä aikavälillä tulossa paljon, myös tien pitää olla sellainen että se kestää rasituksen, eli kunnollinen murske tai sorastus pinnassa. Jos taas tien hyötyalueella on lähinnä taimikoita ja tietä käytetään metsänhoitotöitä varten, voidaan pintakerros tehdä kevyemmin ja säästää siinä reilusti rahaa. Tien runko kannattaa joka tapauksessa tehdä kunnolla alusta asti, huonosti ja halvalla tehtyä runkoa ei voi myöhemminkään tehdä kunnolliseksi tai ainakin se maksaa enemmän kuin alunperin hyvin tehty. Perusparannuksen kevyemmin tehdylle tielle voi sitten tehdä kun suuremmat hakkuut tulevat ajankohtaiseksi.
Tien linjaus kannattaa tehdä yleensä mahdollisimman suoraksi, jos se on maaperän kantavuuden puolesta mahdollista. Kannattaa kuitenkin miettiä vaihtoehtoisia linjauksia kartan ja ilmakuvan perusteella ja tehdä lopullinen päätös maastossa mieluiten keväällä kelirikkoaikaan, että näkee mistä lopulta pääsee kulkemaan ja missä saattaa olla yllättäviä pehmeitä kohtia. Omasta mielestäni tie kannattaa tehdä mieluummin päätehakkuumetsään kuin taimikkoon, mikäli sellainen valinta tulee eteen. Toki puiden kaataminen tiepohjalta harmittaa, mutta toisaalta niistä puista saatavalla tulolla voi samalla rahoittaa tientekoa. Kunnollisen metsätien kustannus on 8 000 – 15 000 euroa kilometrille, mutta kuten Paavo toi esille, 10 metriä leveä tie vie kilometrin matkalla hehtaarin pinta-alaa, hehtaarin päätehakkuulta tulee tuloja keskimäärin juuri saman verran. Parhaassa tapauksessa tien voi siis rahoittaa tielinjalta hakattavilla puilla, mikäli tielinjaus on muuten järkevä.
Se 10 metriä on oikeasti minimileveys mitä tie vaatii ojien kanssa, 12 metriä leveä tielinja on usein tarpeellinen. Liian usein joutuu ajamaan teillä mitkä on vaan huonosti tehty maastoon, ei kunnon ojia ja puuta kasvaa heti tien varressa. Jos siitä pääsee juuri menemään henkilöautolla, ei sinne ole rekalla mitään asiaa. Yleinen virhe on myös päästää puusto kasvamaan tien luiskaan, hyötyleveys muuttuu ajan myötä liian kapeaksi ja puuston juuristo vaurioittaa tien runkoa. TIEALUEELLA EI KASVATETA PUUTA. Kääntöpaikka kannattaa tehdä hyvin ja pitkille teille noin 300 metrin välein pistoja missä saa käännettyä rekan. Jos tie on kapeahko, kannattaa myös pistojen välille tehdä tiehen levennyksiä missä kaksi rekkaa mahtuu ohittamaan toisensa. Henkilöautollakaan ei ole mukavaa peruuttaa talviaikaan kapealla tiellä kilometrin matkaa kun se rekka tulee vastaan, kokemusta on. Ja kannattaa uskoa että se täydessä puulastissa oleva rekka ei lähde peruuttamaan.
Mikäli osa tiestä tulee kantavammalle pohjalle ja osa huonommalle tai pehmeämmän kohdan yli, voi osan tehdä paremmaksi ja lopun kevyemmin talvitieksi. Täytyy kuitenkin muistaa että paremman osan päättyessä on siinä oltava myös kunnollinen kääntöpaikka.
Mikäli tuntuu että tien voi suunnitella ja rakennuttaa itse niin hyvä. Mikäli taas haluaa antaa urakan suunnitteluineen muulle taholle, kannattaa keskustella tehdäänkö tie Kemera-tuella vai ei, se voi tosiaan tulla edullisemmaksi koska tuetun tien pitää täyttää tietyt minimivaatimukset . Aiemmin Kemeran suunnittelukorvaus tuli erikseen ja oli ”helppoa” rahaa tiehankkeissa, käytännössä suunnittelu oli metsänomistajalle ilmaista. Nykyisen lain mukaan suunnittelu sisältyy kokonaiskustannuksiin joista korvataan tietty %-osuus. Mutta ilman tukea tehtävän tien voi paitsi rakentaa, myös suunnitella halvemmalla, johtuen pienemmästä byrokratiasta. Metsänhoitoyhdistykset ja Otso metsäpalvelut ovat valtakunnallisia toimijoita, alueellisesti voi löytyä metsäpalveluyrittäjiä ja urakoitsijoitakin jotka osaavat homman. Etenkin isommissa hankkeissa kilpailuttaminen kyllä kannattaa. Karkeasti yleistäen kelirikko- ja kesäkelpoiset ”kunnolliset” tiet kannattaa tehdä Kemera-tuella ja kevytrakenteiset ja talvitiet omalla rahalla.
Kannattaa myös kysellä naapureilta onko heillä tarvetta tielle, voi olla että omat kustannukset laskevat huomattavasti yhteishankkeissa.
Verotuksesta sen verran, että vaikka tiehankkeet pitäisi vähentää poistomenettelyllä, pienet (alle 1500-2000 euroa) kannattaa kuitenkin vähentää kerralla. Se on paitsi itselle myös verottajalle helpompaa, enkä ole vielä kuullut että verottaja olisi siihen puuttunut. Näin etenkin siinä tapauksessa että samalle verovuodelle tulee puukauppatuloja, ja tuloja tulee epäsäännöllisesti 5-15 vuoden välein kuten suurimmalla osalla metsätiloista. Silloin ei tarvitse miettiä joka vuosi veroilmoitusta täyttäessä, että paljonko niitä poistoja olikaan tekemättä. Mikäli tuloja tulee vuosittain, voi pienemmätkin hankkeet vähentää poistomenettelyllä.
Tämä ei ole mikään virallinen ohje ja jos verottajan kanssa tuleekin hankaluuksia, en ota siitä mitään vastuuta. Mutta onneksi suurin osa verovirkailijoistakin on fiksuja ja ymmärtää käytännön elämää :)
Meillä metsäverotus kulkee vuosittain läpi yhdessä excelissä. Siinä on ensiksi vuoden mittaan kirjattuna kulut ja toiselle välilehdelle kilometrit. Sitten veroilmoituksen jälkeen tulee vakiorivit missä on omaisuus omilla riveillään. Siitä on helppoa tehdä vuosittain poistot oikein. Järjestelmällisellä menetelmällä ei noi pienetkään poistot ole ongelma.