Suomessa istutetaan yleensä 1800 kuusen taimea hehtaarille. Osa toimijoista suosittaa 2000 taimen istuttamista hehtaarille. Olen alkanut pohtimaan nykyisen korkean istutusmäärän taloudellista kannattavuutta. Olen havainnut tehdessäni ensiharvennusta vain tarpeeksi kasvutilaa saaneiden puiden olevan korjuun ja tulevan kasvatuksen kannalta riittävän suuria.

Puuston pitkän kiertoajan takia kaikkea ei voi kokeilla itse omassa metsässä. Vertailin istutustiheyksien vaikutusta taloudelliseen tuotokseen Metlan (nykyinen Luke) Motti-ohjelmistolla mallintamalla erilaisilla istutustiheyksillä metsänkasvatuskiertoja. Kaikissa kasvatuksissa oli paikkakuntana Mikkeli, maapohjana mustikkakangas, puulajina kuusi ja maanmuokkauksena ojitusmätästys. Metsälle tehtiin viiden vuoden iässä varhaishoito ja 10 vuoden iässä taimikonharvennus istutustiheyteen. Metsä harvettiin pohjapinta-alan mukaisesti harvennusmallin avulla. Muodostin laskelman taulukkolaskentaohjelmalla (saa katsoa ja muutella). Laskelmassa korkein nettonykyarvo saatiin 1400 taimen istutuksella. Korkein kannattavuus perustuu alhaisimpiin perustamiskustannuksiin (vähiten taimia), parempaan tukkiosuuteen hakkuilla sekä korkeimpaan keskirunkotilavuuteen korjuussa. Uutta metsälakia markkinoitiin metsänomistajan vapauden lisääntymisellä. Aivan täydellistä vapautta metsänomistajille ei kuitenkaan haluttu antaa. Vuoden 2013 metsälaki asettaa edelleen metsänuudistamiselle rajoja. Etelässä havupuilla uudistettaessa pitää istuttaa vähintään 1500 taimea ja pohjoisessa 1200 taimea. Lehtipuilla riittää 1100 taimea per hehtaari. En voi nykyisenkään metsälain aikaan perustaa laskelman taloudellisesti kannattavinta metsää.

Yleistä tiheyttä harvempia metsiä perustettaessa tulee metsälain rinnalla haasteeksi löytää kaivinkonekuski, joka osaa tehdä tasaisin välein 1500 hyvää istutuspaikkaa hehtaarille. Vuosikaudet 1800 istutuspaikkaa tehneen kuskin on hankala muuttaa tottumusta ja tehdä tarpeeksi tasaisella välillä olevia istutuspaikkoja totuttua pienempää määrää. Yleensä istutuspaikkoja tulee liian paljon. Liian tiheä mätäsmäärä vaikeuttaa istutusta istuttajan keskittyessä istutuksen sijaan sopivien mättäiden etsimiseen.

Toivon Risutecin kehittämän alati-järjestelmän leviävän metsäpuolella. Järjestelmässä kaivinkoneen mätästyspäähän liitetään gps-anturi ja kuski merkitsee jokaisen paikan nappulaa painamalla kartalle. Järjestelmän avulla pystytään seuraamaan monta istutuspaikkaa uudistusalalle oikeasti tulee ja istutuspaikkojen välinen etäisyyskin saadaan selville. Järjestelmän avulla metsään ei tarvitse kantaa yhtään ylimääräistä taimea, istutus ei jää taimien puuttumisen takia kesken eikä ylimääräisiä taimia tarvitse palautella.  Toivottavasti järjestelmä on kaivinkoneurakoitsijoille juuri niin halpa kuin sen voi olettaa olevan. Kuuset tykkäävät kasvaa kovaa vauhtia saadessaan kasvutekijät kuntoon. Yllä olevassa kuvassa on alle 25 vuotias kuusi. Kuusi oli lyhyen elämänsä aikana kerännyt pellon laidassa olevalla ojanpenkalla kasvaessaan halkaisijaksi 400 millimetriä. Kuvan kuusi ei ollut yksittäistapaus, kuusen lähellä kasvoi muita yhtä nopeasti kasvaneita kuusia. Aivan noin kova kasvutahti ei ole tavoiteltava, kovalla kasvutahdilla oksista tulee jatkojalostukseen liian paksut. Uskon kuusen laadun pysyvän kohtuullisena myös alle nykyisen 1800 istutetun taimen tiheyksissä.

Uskomus perustuu toisten puuntuottajien toiminnan seuraamiseen. Osa metsäalan toimijoista istuttaa nykyään 1800 taimea hehtaarille ja kaataa heikosti kehittyneet taimet taimikonhoitovaiheessa maahan. Kuuset eivät ennen taimikonhoitoa ole saaneet kilpailusta oksien kasvua rajoittavaa tekijää. Taimikonhoidon jälkeen jätetyillä kuusilla on yhtä paljon tilaa kasvaa kuin harvemmin istutettuna. Rankan taimikonhoidon jälkeen valtapuut saavat mahdollisuuden järeytyä ennen ensiharvennusta. Tulemme raivaamaan omilla maillamme kasvussa jälkeen jääneet istutustaimet jo taimikonhoitovaiheessa.

Kuusikoita on perinteisesti kaadettu talvisin maannousemasienen itiöiden poistuttua ilmasta sekä maan jäädyttyä kantavaksi juuristovaurioiden välttämiseksi. Kuusikoiden lisääntyneen istutusmäärän takia kaikkia ensiharvennuksia ei pystytä tulevaisuudessa tekemään parhaimpaan talviaikaan. Talviharvennuksien myymisestä pystykaupalla tulee entistäkin vaikeampaa.

Nykyään suosituimmassa puustonkierrossa kuusikot harvennettaan kahteen kertaan. Ensimmäisen kerran ensiharvennuksella 25-40 vuoden jälkeen istutuksesta ja seuraavan kerran 10-20 vuoden kuluttua ensiharvennuksesta varsinaisessa harvennuksessa. Osa puuntuottajista harventaa metsän vielä kertaalleen väljennyshakkuulla ennen uudistamista.

Kuusikon voi kasvattaa myös tekemällä vain yhden harvennuksen kiertoaikana. Ainoassa harvennuksessa jätetään vain 700 parasta runkoa lihomaan uudistushakkuulle asti. Yhden harvennuksen taktiikka toimiii hyvin kohteilla, joiden käsitteleminen on hankalaa. Kannattaa pohtia tekeekö vain yhden harvennuksen jyrkissä rinteissä, soiden takana tai muuten hankalasti saavutettavissa kohteissa. Pitkillä metsäajomatkoilla korjuukustannukset voivat nousta korkeammaksi kuin mitä puusta saa myydessä tienlaidassa.Puuta metsästä korjatessa poistettavan puiden runkotilavuus on riippuvainen istutustiheydestä sekä edellisistä hoitotoimenpiteistä. Mitä väljemmässä puut ovat saaneet kasvaa ennen hakkuita, sitä suurempia puita korjataan hakkuilla. Mitä suurempia puita korjataan hakkuilla, sitä edullisempaa puuston korjaaminen on. Metsätilastollisen vuosikirjan mukaan korjuun keskikustannukset vuonna 2013 olivat ensiharvennuksella 17,87 euroa, toisella harvennuksella 14,89 ja uudistushakkuulla 8,52 euroa per kuutio. Keskikustannus ei kerro täyttä totuutta kustannuksen riippuessa kääntäen verrannollisena korjuun keskitilavuudesta.

Muodostin laskelmaani korjuukustannustaulukon, jonka arvion litran tarkkuudella. Sain taulukon avulla otettua puuston korjuukustannukseen mukaan myös keskitilavuuden vaikutuksen. Nykyisessä pystykauppatavassa korjuunkustannus on piiloutunut puusta maksettavan hinnan sisälle.

Uskon tulevaisuudessa hankintakauppojen lisääntyvän, esimerkiksi Stora-Enso on jo ottanut Kainuussa kokeiluun uuden puukauppamenetelmän, jossa metsänomistaja maksaa puun korjuukustannukset harvennuksilla. Puukaupassa sovitaan puun hinta tienlaidassa korjuukustannusriskin ollessa metsänomistajan harteilla. En näe mitä iloa metsänomistaja saa uudessa kauppatavassa hankintakauppaan nähden. Stora Enson edun kyllä ymmärrän. Jos kauppatavat eivät ole tuttuja, kannattaa käydä lukaisemassa juttu tukkipuun hintaero pysty- ja hankintakaupassa.Harvempi kasvatus nostaa kasvaneen runkotilavuuden mukana myös metsiköstä saatavaa tukkiosuutta. Ero on merkittävä varsinkin toisella harvennuksella puiden ollessa lähes tukkikokoisia. Pieni latvaläpimitan muutos joko nostaa puun tukiksi tai pudottaa sen kuiduksi. Puuntuottaja maksaa aina korjuun riippumatta kauppatavasta. Jutun laskelmissa puusto korjataan suurilla metsäkoneilla avaamalla ajourat. Järeämmästä ensiharvennettavasta puustosta saadaan hyötyä myös ensiharvennettaessa metsiä moottorisahalla ja korjatessa puut metsästä pois ilman ajouria pienmetsäkoneilla. Moottorisahalla syntyy reilusti enemmän puuta pinoon tunnissa kaadettaessa reiluja runkoja kuin keppejä karsittaessa.

Nykyiset mättäisiin istutetut pottitaimet ovat kasvultaan tasalaatuisempia ja kasvultaan parempia kuin perinteiset avojuuritaimet. Taimimateriaalin parannuttua kannattaa muuttaa myös metsänkasvatusmenetelmiä. Metsää kannattaa kasvattaa nopeasti.