Suomessa käytetään puuta merkittäviä määriä saha- ja vaneriteollisuudessa, kuiduttavassa selluteollisuudessa sekä energiateollisuudessa lämmitykseen. Polttamalla puuta kaukolämpölaitoksilla voidaan Suomessa korvata uusiutumaton tuontienergiaa uusiutuvalla kotimaisella energialla. Ympäristö ja kauppatasapaino kiittävät. Ja siinä sivussa puuntuottajankin tilipussiin tulee muutama euro ja valtiolle verotuloja puunmyynnistä.

Energiapuu (voi) antaa metsänomistajalle hyvän lisätulon. Energiapuun markkinat eivät ole tasaiset koko Suomessa. Riippuen alueen lämmitystarpeesta ja kaukolämpölaitoksien polttamasta materiaalista, energiapuun kysyntä vaihtelee nollan ja kovan kysynnän välillä. Kaukolämpöä tarvitaan kerrostalokotien lämmitykseen. Seudulla, jossa asuu runsaasti ihmisiä kerrostaloissa ja kaukolämpö tuotetaan puulla, on energiapuulle kysyntää.  Energiapuun myynnin kannattavuus ensiharvennuksella, verrattuna puun myymiseen kuitupuuna, perustuu korjuun helpottumiseen sekä suurempaan hakkuukertymään verrattuna perinteiseen ensiharvennukseen. Energiapuuhakkuussa hakkuukoneen käyttäjän ei tarvitse erotella puita moneen kasaan ja ajokonekuski voi kerätä puut suoraan kyytiin erottelematta puulaatuja toisistaan.

Energiapuuksi kelpaavat kaikki puulajit ja energiapuut kerätään ohuempaan latvamittaan kuin kuitupuu, jolloin samalta kuviolta kertyy enemmän myytäviä kuutioita kuin perinteisessä harvennuksessa. Puut voidaan myös hakata yhdistelmähakkuuna, jolloin kuitupuuksi sopivat puut kerätään sellutehtaalle ja kuiduksi kelpaamattomat lämpölaitokselle.

Suomessa hakattiin vuonna 2013 puuta teollisuuden käyttöön 56 miljoonaa kuutiota (tukkia 24 miljoonaa kuutiota ja kuitupuuta 32 miljoonaa kuutiota) sekä sen lisäksi korjattiin 13.4 miljoonaa kuutiota puuta energiakäyttöön (hakkeeksi 8.7 miljoonaa kuutiota ja polttopuiksi 4.7 miljoonaa kuutiota). Hakkeesta 8 miljoonaa kuutiota kului kaupallisilla energialaitoksilla.

Metsähakkeesta puolet syntyi uudistushakkuista kertyvistä kannoista ja oksista, toinen puoli tuli varsinaisesta energiapuusta eli karsitusta rangasta ja kokopuusta. Kokonaisuudessa ”varsinainen energiapuu” vastaa vajaata kuutta prosenttia Suomen kokonaishakkuista. Energiapuun matalan kantohinnan takia energiapuu antaa puuntuottajille keskimäärin vain pienen osuuden metsätuloista.

Puolet metsähakkeesta syntyy uudistushakkuiden seurauksena

Suomessa lasketaan metsähakkeeksi uudistusaloilta kerättävät kannot ja latvusmassat sekä varsinaisilta energiapuukohteilta hakattavat kokopuun sekä karsitun rangan.  Kokopuulla tarkoitetaan energiapuuta, josta ei ole karsittu oksia pois. Suurimmat energiaapuumäärät kertyvät uudistusaloilta kerättävästä latvusmassasta sekä harvennuskohteilta korjatusta karsitusta rangasta. Energiaharvennuskohteilla on siirrytty viime vuosina entistä enemmän puiden karsintaan kokopuukorjuun sijasta.

Energiapuun kerääminen kokopuuna laskisi kaatokustannusta sekä lisäisi hehtaarikohtaista kertymää verrattuna karsitun rangan korjaamiseen. Kokopuuna korjaamisen haittana, verrattuna karsittuun rankaan, on ravinteiden kulkeutuminen oksien mukana pois metsästä sekä hakkeen laadun heikkeneminen hakkeen palakoon laskiessa. Oksista tulee pienien hakepolttimien kannalta turhan pientä haketta, joka tukkii hakkeen kuljettimet.

Vuoden 2014 kesällä karsitusta rangasta kertyi metsänomistajalle paremmat tulot kuin kokopuun keräämisestä. Karsitusta rangasta maksettiin keskimäärän 3.4 euroa per kuutio ja kokopuusta 1.7 euroa per kiintokuutio. Metsänomistajat saavat vielä vuonna 2014 kantohinnan lisäksi Kemera-tukena reilusti enemmän rahaa kuin varsinaisesta puumateriaalista. Energiapuun hinnat vaihtelevat reilusti alueittain ja kohteittain, joillakin alueilla hyvillä kohteilla energiapuusta on maksettu korkeampaa kantohintaa kuin kuitupuusta.Uudistushakkuilla kertyy maahan reilusti oksamassaa sekä kantoja juuristoineen. Oksamassaa kertyy taulukon (pdf) mukaan männyllä 20 prosenttia runkotilavuudesta, koivulla 25 prosenttia ja kuusella 35 prosenttia. Kertyvä määrä on merkittävä, esimerkiksi kuusella hakatessa 300 kuutiota puuta uudistusalalta jää maahan 100 kuutiota oksa- ja latvusmassaa.

Latvusmassaa ja kantoja ei yleensä myydä pystykaupassa kuutiohinnalla. Suomessa on vakiintunut tapa, että puunostajat tarjoavat uudistusalan oksamassasta hehtaarihinnan. Suomessa maksettiin vuonna 2014 latvusmassasta alle kolme euroa per kiintokuutio ostajan kerätessä latvukset maasta ja kannoista euron per kuutio. Oksamassan myymisestä uudistushakkuun yhteydessä kertyy muutaman sadan lisätulo per hehtaari.

Latvusmassoja myydessä saat tilillesi rahaa, oksamassan keräämisen jälkeen uudistusalalla on helpompi liikkua, muokata maata sekä istuttaa seuraava puusukupolvi kasvamaan. Latvusmassasta saa nykyään erittäin matalan kantohinnan latvusmassan sisältämään energiamäärään nähden, toivottavasti tulevaisuudessa puupohjaisten lämpövoimalaitosten yleistyessä oksista saisi edes kohtuullisen korvauksen.

Latvusmassan myyminen ei ole täysin ilmaista rahaa. Latvusmassan mukana siirtyy metsästä ravinteita pois, tosin ravinteita voi muutenkin huuhtoutua pois uudistusalalta. Ravinteet saa palautettua metsään myöhemmin tarpeen mukaan metsälannoituksena. Latvusmassan keruun yhteydessäkin suuri osa oksissa olleista ravinteista jää uudistusalalla ravinnepitoisten neulasten karistessa maahan ennen oksien kuljetusta. Lisäksi osa oksamassasta jätetään aina uudistusalalle.En näe kantojen nostamista etelän rehevillä maillakaan järkevänä. Kantojen nostaminen rikkoo maanpinnan antaen taimien kanssa kilpailevalle kasvillisuudelle monta hyvää kasvupaikkaa. Edellisen puusukupolven juuret myös voivat myös auttaa uusien puiden kasvussa. Vanha kansa uskoi vahvasti, että puut tykkäävät kasvattaa uudet juuret vanhojen juurien reittejä pitkin maan uumeniin. Kantojen ostaminen on muutenkin vähentynyt alun innostuksen jälkeen, kantojen mukana kulkeutuu voimalaitoksille kiveä ja muuta ei toivottua maa-ainesta.

Latvusmassaa sekä kantoja myydessä kannattaa kirjata tarkasti sopimukseen, miten nopeasti ostaja on velvollinen korjaamaan ostamansa materiaalin uudistusalalta. Etelän rehevillä mailla vuodenkin odottaminen tulee sinulle kalliiksi. Odottaminen antaa uudistusalalle syntyvälle kasvillisuudelle kilpailuedun myöhemmin istutettuihin taimiin nähden.

Jos istutat taimet heti ilman odotusta, saavat taimesi nauttia vähäisestä kilpailusta ja kehittyvät hyvin. Jos odotat pari vuotta, joudut istuttamaan taimet muiden kasvien sekaan ja taimesi kehittyvät huonommin. Parin sadan tienestistä voi tulla helposti tuhannen euron haitta.

Suomessa tuotetaan merkittävä osa kaukolämmöstä puulla

Vuoden 2014 uutisia seuraamalla on helposti saanut kuvan, että Suomessa on korvattu puun polttaminen kivihiilen polttamisella. Uutiset pitävät osittain paikkansa. Kivihiilen hinnanlasku aiheutti Jyväskylän energian ja Pietarsaarelaisen Alholmens Kraftin vaihtamaan vuonna 2013 metsähaketta kivihiileen, mutta kokonaisuudessa puu on pitänyt edelleen pintansa kaukolämmön tuotannossa.Kivihiili sai vallattua markkinoita kahdesta syystä. Yhdysvalloista löytyi yllättäen maaperään sitoutuneena liuskekaasua, joka antoi painetta laskea kivihiilen hintaa kivihiilen valtamarkkinoilla. Samalla, kun kivihiilen hinta laski, asetettiin Suomessa turpeelle energiavero (vuonna 2014 turpeen energiavero oli 4.9 €/MWh).

Liuskekaasun löytyminen oli yllätys. Suomen hallituksen sitoessa turpeen ja metsähakkeen tukia ja verotusta yhteen ei hallituksella ollut tiedossa tulevaa liuskekaasubuumia. Hallitus heräsi tilanteeseen pari vuotta vahingon jälkeen syksyllä 2014 ja antoi ilmoituksen energiapoliikasta metsäenergian ja turpeen käytön lisäämisen edistämiseksi.Kuva: Kaukolämmön ja siihen liittyvän sähkön tuotantoon käytetyt polttoaineet (lähde energiateollisuus)

Puun energiakäyttö on kasvanut tasaisesti ja puuntuottajien kannalta positiivisesti kasvu on vain nopeutunut viime vuosina. Puun poltto tarvitsee seurakseen myös turvetta tai kivihiiltä. Pelkän puun polttaminen toisi teollisen mittakaavan hakekattiloihin kattiloita syövyttävää klooria. Lämpölaitoksilla puuta poltettaessa pitää puuhakkeen sekaan laittaa kloorin neutralisointiin joko turvetta tai kivihiiltä. Metsähakkeen osuus voi nykyisillä biovoimalaitoksilla olla enintään 70 prosenttia, loppuosuus on joko kotimaista turvetta tai tuotua kivihiiltä. Myös pelkkää puuta polttavia laitoksia voidaan tehdä, mutta niiden rakentamiskustannus on korkeampi.

Suomessa on vaikeutettu uusien turvesoiden luvituksia, jolloin turpeen riittävästä saannista on tullut käytännössä mahdotonta. Koska turvetta ei saada tarpeeksi, jatkuu kivihiilen polttaminen vaikka metsähakkeen verotusta helpotettaisiin.

Kuvaaja: Puupolttoaineiden jakauma Suomen energiantuotannossa vuonna 2013, muokattu lähteestä Metsätilastotiedote 31/2014. Metsähakkeesta puolet syntyy kannoista ja oksista.

Metsäteollisuus harrastaa Suomessa runsaasti epäsuoraa metsäenergian tuotantoa. Yli puolet metsistä korjatusta massasta päätyy lopulta polttoaineeksi. Puu ei yleensä päädy suoraan polttoaineeksi vaan jalostusprosessien sivutuotteina sahanpuruna, kuorena sekä sellunkeitosta syntyvänä jäteliemenä. Sellunkeiton jälkeen noin puolet puun sisältämästä energiasta poltetaan jäteliemenä. Metsäteollisuuden ”jätteiden” päätyminen energiantuotantoon hämää merkittävästi keskustelua suomalaisesta metsäenergiasta. Tämä metsäteollisuuden osuus yleensä unohdetaan keskustelusta ja keskitytään vain kaukolämpölaitoksien polttamaan metsähakkeeseen.

Ilmainen puu laskisi kaukolämmön hintaa viisi prosenttia

Haketta käytetään lämpövoimalaitoksilla lämmittämään kaukolämpöverkossa kulkevaa vettä. Kaukolämmön hinta koostuu asiakkaalle tehomaksusta (=verkon siirtokustannus, riippuu asiakkaan koosta) sekä energiamaksusta. Kaukolämmön hinta vaihtelee  palveluntarjoajien mukaan, tyypillinen energiamaksu vuonna 2014 oli 60€/MWh ja tehomaksu 15€/MWh.

Puun sisältämä energia vaihtelee puun kosteuden ja puulajin mukaan. Keskimäärin kiintokuutiosta puuta saadaan 2 MWh energiaa, jolloin kaukolämmön asiakas maksaa kiintokuutiosta puuenergiaa 150 euroa. Kaukolämmön asiakas maksaa energian mukana arvonlisä- ja energiaveroa sekä siirtokustannusta. Veroista ja siirtokustannuksista puhdistettuna kaukolämmön tuottaja saa noin 40 €/MWh. Lämmöntuotannossa hyötysuhde on noin 90 prosenttia, jolloin kiintokuutiosta puuta lämmöntuottaja saa verottomana 72 euron arvosta energiaa asiakkailtaan.

Puuntuottaja saa kiintokuutiosta energiapuuta pystykaupalla karsitusta rankapuusta 6 euroa per kuutio ja hankintakaupalla tienlaidassa 22 euroa per kiintokuutio. Puun hinta on vain reilut kahdeksan prosenttia puulla tuotetun kaukolämmön tehdashinnasta. Jos puun hinta tuplautuisi metsässä, nousisi loppuasiakkaiden kaukolämpölasku reilut viisi prosenttia. Puun hinnalla ei ole suurta merkitystä kaukolämmön hintaan.Kaukolämmön tuotanto on rajoitettu lupa painaa rahaa. Kaukolämmön myyminen on käytännössä aina alueellinen monopoli, jonka tuottajalla on kohtalaisen vapaat kädet hinnoitella tuotetta. Hinnoittelua ohjaa hieman kilpailulainsäädöntä, jonka mukaan hinnan on pääasiallisesti vastattava kustannuksia. Kaukolämmön hinta vaihtelee merkittävästi ympäri Suomea, nykyinen sääntely ei tunnu toimivan. Ehkä kaukolämpöpuolellakin pitäisi erottaa jakelu ja tuotanto kuten sähköpuolella? Kaukolämmön hintaan voisi tulla kuria, jos verkkoon saisi rakentaa laitoksia ja kilpailla energian myynnissä.

Suomessa käytetään puuta sekä pelkkää kaukolämpöä (tai sähköä) tuottavissa lauhdevoimaloissa sekä sähköä ja kaukolämpöä tuottavissa CHP-laitoksissa (Combined Heat and Power production). CHP-laitoksen ideana on tuottaa ensiksi kuumalla vedellä myyntihinnaltaan arvokkaampaa sähköä ja veden jäähdyttyä sähköntuotantoon liian viileäksi johdetaan loput lämmöt kaukolämpöverkkoon. CHP-laitoksessa saadaan puusta vielä enemmän rahaa kaukolämpölaitoksella kuin pelkässä lämmityksessä.

Metsähakkeella tehdylle sähkölle maksetaan tukea syöttötariffina. Talouselämä-lehden mukaan, kun päästöoikeuden hinta hiilidioksiditonnille on ollut alle 10 euroa, puuhakkeen tuki on ollut runsaat 13 euroa megawattitunnilta (=26 euroa per puukuutio). Tuki on laskenut päästöoikeuksien hinnan laskiessa, tuki oli edellisinä vuosina vielä 18 euroa megawattitunnilta (=36 euroa per puukuutio).

Puulle on olemassa energiakäytössä maksukykyisiä asiakkaita eikä lämpöenergian kysynnälle ole näköpiirissä laskua.

Liian pienen energiapuun korjaaminen ei ole kannattavaa

Suomessa sotkettiin energiapuumarkkinat puhumalla ”risupaketista”. Puheilla synnytettiin ihmisille mielikuva, että energipuuna voi myydä risuja metsästä. Ihmiset haluavat uskoa myyntipuheita, joissa heille luvataan rahaa tekemättä mitään. Ja bonuksena sai vielä metsän kuntoon.Yksittäisen puun sisältämä lämpömäärä riippuu puun tilavuudesta. Pieniä puita pitää korjata iso nippu ennen kuin niistä saadaan yhtä paljon lämpöä kuin yhdestä suuremmasta puusta. Puiden tilavuus kasvaa nopeasti puiden rungon paksuuden lisääntyessä. Kolmen senttimetrin paksuisia risuja tarvitaan lähes tuhat yhteen kiintokuutioon. Yksi yhdeksän senttimetrin puu vastaa neljää viiden senttimetrin puuta tilavuudeltaan.

Yleisenä energiapuunkorjuun kannattavuusrajana pidetään 30 litran puukohtaista tilavuutta. 30 litran tilavuus syntyy kokopuuna kahdeksan ja karsittuna rankana yhdeksän senttimetrin rinnankorkeusläpimittaisilla puilla. Puut näyttävät kahdeksan senttimetrin paksuisina jo enemmän puilta kuin risuilta.

Kannattavuuden alarajalla olevia 30 litran puita pitää kerätä harvesterilla 33 kappaletta kuutiota kohden. Harvesterin tuntiveloitus on vähintään 70 euroa tunnissa, jolloin 20 euron kuutiohintaan yrittäjän pitää saada kasaan 3.5 kuutiota puuta tunnissa. Energiapuun alarajalla olevia 30 litran runkoja pitää silloin saada tunnissa kerättyä 115 kappaletta, käytännössä koneen työpäivän aikana pitää jokaisena minuuttina mennä kaksi runkoa kouran läpi. Arvokkaammalla koneella runkoja pitää mennä kourasta läpi vielä enemmän.

Metsäpuolella on perinteisesti lähdetty ratkomaan taloudellisia ongelmia teknisesti. Pieniläpimittaisen puun tullessa korjattavaksi tehtiin innovaatio, kun hakkuukouriin lisättiin kuvassa kaatopään päällä näkyvät pienet lisäleuat. Lisäleukojen avulla kourasta tulee joukkokäsittelykoura. Joukkokäsittelykouralla hakkuukoneella voidaan poimia monta puuta nippuun ennen karsintaa. Nipuissa puiden korjaaminen nopeuttaa korjuutyötä. Joukkokäsittelykoura on vanhan korjuumenetelmän parantamista. Yllä olevassa kuvassa näkyvä energiapuuta kokopuuna korjaava ja niputtava Fixteri on päässyt kiitettävästi esille kotimaisessa mediassa. Naputtelin joulukuussa 2012 pidemmän jutun Fixteristä. Fixteri on hieno, mutta se ei muuta pienen energiapuun korjuuta kannattavaksi. Vuoden 2010 Finmetkon aikana pienen energiapuun korjuuseen suhtauduttiin vielä toiveekkaasti. Messuilla oli mukana esimerkiksi Risutecin pientä puuta korjaava energiapuukoura. Risutec valmistaa edelleen risukouria, mutta yrityksen pääpaino on siirtynyt vuoden 2014 Finmetkon perusteella koneellisen istutuksen koneisiin risuja keräävistä kourista.

Itse en näe nykyistä metsänkasvatusta tehostavien hakkuutapojen kehittymisen olevan energiapuusta puhuttaessa merkittävä muutos. Puiden kaataminen on vain pieni osa energiapuun arvoketjua. Hulluuden optimoinnissa ei ole järkeä, halutessa kunnon tuloksia pitää koko energiapuun tuotanto ajatella uudestaan. Puhtaiden energiapuukuvioiden perustaminen on oman artikkelin pituinen juttu, naputtelen tulevaisudessa aiheesta pidemmän tarinan.

Valtio tuet tulevat laskemaan entisestään

Suomen valtio tukee kestävää metsätaloutta Kemera-lain avulla. Tukisumma on laskenut jatkuvasti, vuodelle 2015 on varattuna metsätalouden tukemiseen vain 50 miljoonaa euroa. Summa on kohtuullisen pieni, esimerkiksi ympäristöhallinnon pyörittäminen maksaa 77 miljoonaa euroa vuodessa ja sen päälle suojelualueiden hankintaan on varattuna ensi vuodelle 48 miljoonaa euroa. Osa Kemera-potista valuu neuvontaorganisaatioille suunnittelukustannuksiin. Jäljelle jääneillä rahoilla valtio on saanut kannustettua suuren joukon metsänomistajia tuottamaan edullista puuta metsäteollisuudelle.

Nykyisen Kemera-lain aikana metsänomistaja on saanut energiapuukohteilta kohteiden täyttäessä Kemera-vaatimukset pinta-alatukea 135-295 euroa per hehtaari sekä 7 euroa per kiintokuutio. Tuki on ollut merkittävä kannustin myydä puita energiakäyttöön. Nykyinen Kemera-laki tulee poistumaan ja nykyisellä tietämyksellä energiapuusta tullaan maksamaan tulevan pienpuun energiatuen lain mukaisesti. Laki on ollut valmis jo helmikuusta 2011 lähtien, mutta se ei ole vieläkään tullut voimaan. Lailta puuttu vielä EU:n komission hyväksyntä. Uusi energiapuun tukiversio on huomattava heikennys nykyiseltä tukitasolta. Tukea ei tulevaisuudessa enää makseta metsänomistajalle vaan suoraan lämpövoimalaitokselle.  Näillä näkymin tueksi on tulossa viisi euroa per kuutio ja tuen hehtaarikohtaiseksi maksimimääräksi tulee pari sataa euroa.

Metsäteollisuus on heikentänyt pienpuun energiatukea kadehdittavan taitavasti. Metsäteollisuus kanteli pienpuun energiatuen ensimmäisestä versiosta EU:n komissiolle. Tukea muokattiin metsäteollisuudelle mieleiseksi ja Metsäteollisuus veti kantelun takaisin. Metsäteollisuus kuitenkin yllättäen palautti kantelun uudestaan EU:n komissioon. Metsäteollisuuden taktiikkana oli ensiksi heikentää neuvotteluilla tukea ja lopulta vielä viivyttää tuen tulemista voimaan. Taitavaa, mutta erittäin likaista peliä.

Myyjälle ei ole väliä mihin asiakas käyttää tuotteen. Vain raha ratkaisee

Metsäteollisuuden lempiviestejä on sanoa, että puuta ei saa ohjata polttoon vaan puut pitää käyttää sellutehtailla. Perustelun mukaan puu tuottaa enemmän lisäarvoa sellutehtaalla kuin poltettaessa. Perustelu pitää metsäteollisuuden näkökulmasta paikkansa, metsäteollisuus saa kiintokuutiosta 113 euron edestä sellua ja sen päälle vielä lisää rahaa myydessään uuteaineita ja energiaa.

Tämä korkeampi tuotto ei valitettavasti siirry puuntuottajan tilipussiin metsäteollisuuden maksaessa puusta niin vähän kuin se pystyy. Metsäteollisuus ajattelee vain itseään myydessään tuotteitaan korkeinta hintaa maksavalla asiakkaalle. Samalla tavalla puuntuottajalla on moraalinen oikeus myydä puunsa korkeinta hintaa maksavalle asiakkaalle.
Kannattaa selvittää energiapuun myyntiä ensiharvennuksilla perinteisen kuitupuun keräämisen sijasta. Jos seudulla on energiapuulle aitoa kysyntää, voit saada leimikosta paremmin rahaa. Metsissä riittää tarpeeksi puuta poltettavaksi ja sellutehtaille. Kansantalouden kannalta on parempi polttaa puut lämmöksi kuin antaa puiden mädäntyä metsään.