Huomasin Metsälehti makasiinista ilmoituksen risutukkipaalaimia valmistavan Fixterin mainoskiertueesta. Fixteri kiersi syksyllä 2012 yli kymmenellä paikkakunnalla esittelemässä menetelmäänsä.  En ollut nähnyt Fixteriä koskaan tekemässä risutukkeja, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja lähteä tutustumaan menetelmään tarkemmin.

Fixterin tavoitteena on tehostaa pienpuunkorjuuta muodostamalla korjatusta puustosta helposti käsiteltäviä risutukkeja. Menetelmässä metsäkoneenkuljettaja syöttää korjatun puuston paalaimeen heti kaatamisen jälkeen. Tämän jälkeen Fixterin risupaalain muodostaa syötetystä materiaalista risutukkeja. Risutukeissa on sisällä sekä varsinainen ainespuu että oksat neulasineen. Fixterin ajatuksen mukaan pienpuunkorjuu tehostuu, koska risut muuttuvat nosturilla helposti käsiteltävään muotoon.

Fixterin kanssa kilpailevia korjuumenetelmiä ovat metsurityönä tehty kaato, kokopuun korjaaminen harvesterilla sekä nykyisenä valtamenetelmänä oleva  karsitun rangan tekeminen harvesterilla. Kaikissa kilpailevissa menetelmissä työvälineet ovat edullisempia kuin fixteri-menetelmässä.

Puuntuottajana minua ei kiinnosta lastaamisen nopeus vaan saamani kantorahatulo. Voin korjata puuta metsästä myös muilla menetelmillä ja jos saan niiden avulla enemmän tuloja, käytän niitä menetelmiä.

Fixteri Oy:n tuote on kuusi tonnia painava paalain, jonka voi asentaa käytännössä kaikkien valmistajien ajokoneiden päälle. Yrityksen tavoitteena on myydä paalaimia metsäkoneyrittäjille, jotka taas myyvät korjuupalvelua metsänomistajille ja energiayhtiöille. Näytöksessä ollut kone oli kiinnitetty Logmanin ajokoneen päälle, jota oli muokattu Fixteriä varten. Kone oli Uusimaalaisen Hakevuori Oy:n teippauksissa.

Ajatus metsäenergian paalaamisesta helpottamaan risujen myöhempää kuljettamista ei ole Fixterin ainutlaatuinen idea. Ylläolevassa kuvassa on John Deeren risupaalain. Risupaalaimia käytetään yleensä uudistushakkuualoilla helpottamaan risujen kuljettamista. Huomasin konkurssipesiä myyvästä huutokaupasta Deeren risupaalaimen vuodelta 2004, joten risupaalainmenetelmä on vähintään yhtä vanha.

Fixterin keksijä Pasi Romo on patentoinut Fixterin menetelmää ja koneen rakennetta. Patentit löytyvät Googlesta. Käy katsomassa Patenttia vuodelta 2004 ja napsauta sitten Pasi Romon nimeä, niin saat ruudulle lisää Fixteriin liittyviä patenteja.Kuvassa puiden takana näkyvä Fixteripaketti maksaa vuonna 2012 noin 500 000 euroa (ja arvonlisäveron), josta paalaimen osuus on 200 000 euroa. Paalaimen ostavan yrittäjän pitäisi saada sijoituksensa ja kulunsa takaisin. Minun on vaikea keksiä miten puolen miljoonan koneella voi olla kannattavaa poimia metsästä risuja.

Fixterillä syntyy päivässä hyvältä kohteelta 40 000 kiloa materiaalia ja huonolta kohteelta 20 000 kiloa. Jos yrittäjä saa valita vain hyviä kohteita, koneella kerätään keskimäärin 35 000 kiloa tuoretta harvennusenergiapuuta. 35 000 kiloa tuoretta harvennusenergiapuuta vastaa päivässä vastaa samaa kuin 39 kiintokuutiota perinteisinä yksiköinä. Fixterin tuntihinta on pyöreästi 150 euroa. Koneen kustannus on kahdeksan tunnin vuorossa 1200 euroa, jolloin voidaan laskea, että paalaamisen keskikustannus on vähintään 31 euroa per kiintokuutio.

Kustannus on korkea verrattuna hankintapuulle vuonna 2012 maksettavaan 30 euron kuutiohintaan. Pelkästään korjuun ja paalaamisen kustannus on korkeampi kuin hankintapuun tienvarsihinta. Paalauskustannuksen päälle tulee kustannusta vielä metsäkuljetuksesta sekä metsänomistajallekin pitäisi maksaa hieman rahaa korjatusta puustosta.

Metla oli tutkinut Fixterin paalainta yhdessä Metsätehon kanssa vuosina 2007-2009. Käy lukemassa aiheeseen liittyvä uutinen Metlan sivuilta sekä  Metsätehon raportti 211. Tutkimuksessa paalainta ei löydetty kannattavaksi, vaikka menetelmä oli kehittynyt huomattavasti ensimmäisestä prototyypistä.Vaikka taloudellisen kannattavuuden kanssa Fixterillä on hieman haasteita, Fixteri on teknisesti hieno tuote. Fixteri kykenee esimerkiksi samaan aikaan kietomaan ylhäällä risutukin ympärille verkkoa, kun metsäkoneen kuljettaja syöttää alakammioon uutta puuta seuraavan risutukin raaka-aineeksi. Risutukin paalaamisen jälkeen kone siirtää risupaalin sivuun tulevien vaakapalkkien päälle ja kone punnitsee paalin ennen maahan pudottamista. Paalien punnitseminen heti korjuun yhteydessä on matsänomistajan kannalta hyvä asia. Metsänomistajalle voidaan maksaa puutavarasta vaikka heti punnitustuloksien jälkeen eikä vasta vuoden päästä puuston haketuksen jälkeen.

Paalit punnitaan tuoreena ilman puiden kuivumista. Tämä tuoreena punnitus ei todellisuudessa tarkoita metsänomistajalle suurempaa tuloa vaikka Fixterin edustajat niin halusivat asian esitellä. Tuoreesta puusta poistetaan matemaattisesti kuivuessa poistuva vesi ja metsänomistaja saa vain lämpöarvon mukaisen korvauksen eikä yhtään enempää.

Puun painon ja tilavuuden välisestä suhteestä löytyy Metlan energiapuun mittausopas. Puun sisältämä vesipitoisuus vaihtelee vuodenajan mukaan. Edes tuoreena punnitus ei anna täysin vertailukelpoista arviota puun sisältämästä energiamäärästä, mutta antaa reilumman tuloksen kuin vaihtelevasti kuivuneiden puiden mittaaminen kuormaajan vaa’alla.

Kuva: Fixterillä hakkuunäytöksessä korjattua metsää. Alueelta on korjattu koivuja pois.

Kun puut korjataan oksineen päivineen ilman minimiläpimittaa, korjuusta kertyy jopa 40 prosenttia lisää materiaalia verrattuna perinteiseen kuitupuuhakkuuseen. Metsätehon tutkimuksessa oksien osuus oli 17 prosenttia risutukin painosta. Ero lukujen välillä selittyy osittain sillä, että Fixterillä korjataan metsästä mukaan perinteisiä menetelmiä pienempää puuta.

Tämä 40% enemmän materiaalia ei tarkoita metsänomistajalle 40% lisää tuottoa. Metsänomistajalle maksettiin vuonna 2012 kantorahaa Fixterillä korjatusta energiapuusta vain 0 – 10 euroa per kiintokuutio riippuen alueesta ja ajankohdasta. Samaan aikaan ensiharvennuksilla maksettin pystykaupassa noin 14 euroa per kiintokuutio. Jos Fixterillä korjatusta puusta saisi 10 euroa ja kertymä olisi 40% suurempi, saisi metsänomistaja vain yhtä paljon kantorahaa kuin perinteisessä ensiharvennuksessa. Fixterillä korjatessa metsästä lähtee kuitenkin puiden kasvun kannalta tärkeitä ravinteita risutukkien mukana sekä maapohja tallautuu enemmän.

Puusto tarvitsee runsaasti ravinteita kasvuun varsinkin harvennuksien jälkeen tilavuuskasvun kiihtyessä puiden saatua lisää kasvutilaa. Puunravinteet ovat sitoutuneet pääosin oksiin ja neulasiin. Kun risut ja neulaset jätetään runkopuun korjuun yhteydessä maahan, vapautuu risujen ja neulasten ravinteita jäljelle jääneen puuston käyttöön.

Kokopuukorjuu kuluttaa ravinnevaroja huomattavasti enemmän kuin pelkästään runkopuunkorjuu. Fixterillä korjatessa metsästä poistuu risutukin mukana enemmän ravinteita kuin perinteisellä menetelmällä missä oksat ja neulaset jäävät lannoittamaan metsää. Olen kirjoittanut hieman ravinteista neulasanalyysilla kuusen ravinnetilamääritystä -jutussa. Meidän kohdalla ravinteiden puutos tarkoitti metsälannoitusta. Tuntuisi vähän hölmöltä lahjoittaa ravinteet risujen mukana poltettavaksi ja ostaa ne kohta takaisin lannoitteina.

Risujen paalaaminen vaikuttaa maapohjan kantavuuteen. Perinteisesti karsivalla hakkuukoneella ensiharvennusta tehtäessä motokuski karsii puista oksat ajouralle. Karsitut oksat muodostavat koneita kantavan maton uralle ja maapohja säästyy painumilta. Fixterillä korjatessa maahan ei jää tätä suojaavaa risumattoa. Maapohjan kannalta tilanne tulee vielä pahemmaksi, kun alueelta korjataan 40% enemmän materiaalia kuin perinteisesti. 40% enemmän materiaalia tarkoittaa 40% enemmän kuormitusta maapohjalle.

Fixteriä markkinoidaan metsänomistajille helppona menetelmänä korjata huonosti hoidettuja metsiä. Mainospuheiden mukaan metsää ei tarvitse edes ennakkoraivata ennen Fixteriä. Ennakkoraivaus ei ole teknisesti pakollista, kun Fixterin kanssa käytetään saksimaisesti leikkaavaa giljotiinikouraa moottorisahamaisesti katkovan kouran sijasta. Giljotiinikoura ei tukkeudu väliin jäävästä aluskasvillisuudesta.

Ennakkoraivaamattomuus kuitenkin vaikeuttaa kuskin näkökenttää. 20 metrin ajouravälillä toimittaessa kuski poimii jatkuvasti myös 10 metrin päästä aluskasvillisuuden seasta poistettavia puita. Sokkona poimittaessa jäävään puustoon syntyy käytännössä väkisin korjuuvaurioita. Ylläolevassa kuvassa on syntynyt korjuuvaurio koivun runkoon.

Fixterille on omat käyttökohteensa. Tilanteissa missä kaadetun puuston risut pitää kuljettaa pois Fixterin kutsuminen paikalle voi olla kannattavaa. Tälläisiä tilanteita on esimerkiksi pientareiden raivaus (ojat ja tiet), lehtojen kunnostus sekä kaupunkien puistometsien perkaaminen. Fixteriä käytettäessä maanomistaja säästää risujen keräys- ja kuljetuskustannuksen.

Uuden teknologian tuominen vakiintuneille markkinoille on kallista. Kävin katsomassa Taloussanomien sivuilta Fixteri Oy:n taloudellista tilannetta. Fixteri on jauhanut tappiota kiihtyvällä tahdilla. Fixteri sai muutama vuosi sitten lisärahoitusta, kun Sitra ja VNT-management sijoittivat Fixteriin 914 000 euroa lisää pääomaa. Yhteiskunta on halunnut auttaa uuden tekniikan kokeilemisessa, Tekes tuki Fixterin kehitystä alussa 120 000 euron summalla ja Tekes on ollut myöhemminkin mukana Fixterin tarinassa auttamassa yritystä kehittymään Liito-projektissa.

Fixterin korjuunäytös oli hyvin järjestetty, Fixterin internetsivut ovat kohdillaan ja risutukkipaalain on teknisesti hieno.