Kirjanpainajat ja muut kaarnakuoriaiset ovat hirvien ja myyrien ohella metsien yleisimpiä tuhoeläimiä. Nämä viisi millimetriä pitkät hyönteiset pystyvät joukkovoiman avulla tappamaan kuusiryhmiä. Kirjanpainajat aiheuttavat metsänomistajille vaivaa tuhojen torjunnasta, taloudellista tappiota puiden myyntilaadun tippuessa tukista energiapuuksi sekä mielipahaa rakkaiden puiden kuollessa pystyyn.

Kirjanpainajat ovat aiheuttaneet 2010-luvun alussa vuosittain parin miljoonan euron edestä metsätuhoja. Tuhosumma ei ole suuri verrattuna vuotuiseen 1750 miljoonan euron puukauppatuloon. Uskoisin kirjanpainajien aiheuttavan suurimman tuhon, kun metsänomistajat myyvät paniikissa muutamaan kuolleen kuuseen takia kokonaisia leimikoita alihintaan. Metsäteollisuus kiittää kirjanpainajaa ja lehdistöä paniikin lietsomisesta.

Kirjanpainajien aiheuttamat vahingot ovat säilyneet kohtuullisina hyvällä metsähygienialla. Suomessakin tuhot voivat kasvaa merkittäviksi, jos unohdamme metsähygienian ja jätämme myrskyjen jälkeen kaatuneet puut metsiin makaamaan. Myrskyjen jälkeisistä tuhoista on kokemusta esimerkiksi Ruotsissa, jossa myrskyjen jälkeen syntyneet hyönteisarmeijat tappoivat myrskyissä säilyneitä puita merkittäviä määriä. Kirjanpainajien leviämisen omaan metsään huomaa yleensä vasta pystyyn kuolevista kuusista. Jos huomaat alkukesästä latvasta kuivuvia kuusia, sinun kannattaa aloittaa kirjanpainajien torjuminen heti eikä odottaa syksyä. Kirjanpainajat ovat ennen heinäkuuta vielä kuusessa, jolloin voit torjua vielä seuraavan kesän tuhot etukäteen tappamalla kirjanpainajat nykyisiin runkoihin. Kirjanpainajat saa hengiltä joko kuorimalla tai polttamalla puut tai käsittelemällä puut kirjanpainajia tappavalla kasvinsuojeluaineella.

Kirjanpainajilla on vuonna 2014 suurimmat kannat Kaakkois-Suomessa. Voit arvioida oman tilasi kirjanpainajatuhojen mahdollisuutta Metsäkeskuksen ennustekartasta. Ennustekartta löytyy kesäkuussa 2014 tämän linkin takaa. Metsäkeskus seuraa kirjanpainajien parveilua ja antaa ennusteen kirjanpainajatuhojen potentiaalisista kohteista lähes tilatasolle. Yksittäiset kirjanpainajat on helpointa huomata maassa olevien puiden kuorille syntyvistä purukasoista. Sade pesee purut pois jolloin paikalle jää vain reikiä. Kuusesta saa keväällä kuoren helposti irti, kannattaa kääntää hieman kuorta irti kuusesta reiän kohdalta ja ihailla kirjanpainajan kulkemista.

Pystyssä olevista puista kirjanpainajien saapumisen saattaa huomata jo ennen kuusen kuivumista kuorelle ilmestyneistä pistemäisistä pihkavuodoista. Pihkavuotoja syntyy, kun kuusi pyrkii torjumaan kirjanpainajia pihkan avulla. Hyvässä kasvussa olevalla terveellä kuusella ei ole mitään ongelmia torjua yksittäisien kirjanpainajien hyökkäystä. Kirjanpainajan porauduttua puuhun erittää kuusi kolon täyteen pihkaa, jolloin kirjanpainajalle tulee noutaja.

Kirjanpainajat tietävät kuusen vahvuuden ja jättävät terveet kuuset rauhaan. Kirjanpainajat valitsevat kohteekseen heikentyneen puun ja hyökkäävät puun kimppuun isolla joukolla. Heikentynyt puu ei jaksa torjua suurta hyökkäystä vaan joutuu lopulta antautumaan kirjanpainajille. Kirjanpainajien kannalta tuore kaadettu puu ja tuulenkaadot ovat täydellisiä hyökkäyskohteita.Porauduttuaan puuhun kirjanpainaja uros houkuttelee naaraita paikalle feromonien avulla. Kirjanpainajien määrää omassa metsässä voisi tarkkailla feromoniansojen avulla. Varsinaiseen torjuntaan ansat ovat liian heikkoja pyyntiteholtaan. Ansat perustuvat kirjanpainajien kutsumiseen paikalle feromonin avulla ja sen jälkeen kirjanpainajien hukuttamiseen.

Feromoniansoja voi ostaa esimerkiksi Savotanpuodin-nettikaupasta, jossa feromonipussit maksoivat 12€ per kappale ja teline 34€ arvonlisäverollisena vuonna 2014. En näe ansojen ostamista tavalliselle puuntuottajalle kovinkaan tarpeellisena. Kirjanpainajia liikkuu jatkuvasti metsissä. Jos kirjanpainajille jättää sopivaa ruokaa, kirjanpainajat löytävät paikalle lisääntymään vaikka naapurin metsästä.Kirjanpainaja ei ole metsiemme ainoa kaarnakuoriainen. Toinen yleinen tuhoja-aiheuttava kaarnakuoriainen on kuusentähtikirjaaja. Kirjanpainajan ja tähtikirjaajan tuhot voi erottaa katsomalla kuolleen puun alle syntyneen uraverkoston muotoa. Tähtikirjaajan jälkeen rungolle syntyy nimenmukaisesti tähden muotoinen uraverkko. Kirjanpainajan jälkeen syntyy pidempiä epäsäännöllisiä käytäviä. Kirjanpainajien käytävien jälkeen kuusesta lähtee seuraavana kesänä kuori helposti irti, tähtikirjaajan jäljiltä kuori on tiukemmassa kiinni. Kolmas yleinen kaarnakuoriainen kuusijäärä, joka ei kaipaa kirjanpainajan tapaan lämpöä. Kuusijäärät tekevät kuusen tyvelle kirjanpainajia suurempia reikiä.

Kirjanpainajat pitävät lämmöstä ja kestävät talvella pakkasta

Kirjanpainajat tykkäävät lämmöstä. Kirjanpainajat eivät iske varjossa oleviin puihin vaan valitsevat hyvässä auringon porotuksessa olevat yksilöt. Kirjanpainajien tuhot sijoittuvat todennäköisimmin uudistusalojen eteläreunoihin ja vanhojen puiden latvoihin. Kirjanpainajat iskevät puihin keväällä maan lämpötilan noustua 10 asteen tuntumaan ja ilman lämmittyä 20 asteeseen. Vuonna 2014 parveilu tapahtui etelässä toukokuun lopulla.Kuva: Tienlaidassa kuljetusta odottava kuusitukki. Kirjanpainajat ovat purukasoista päätelleen iskeneet puuhun sisälle. Kuva on otettu kesäkuun puolessa välissä eikä tukkeja ole tarvinnut vielä lain mukaan kuljettaa pois paikalta.

Alkukevään parveilussa kirjanpainajaurokset kaivautuvat kuusen kuoren alle ja houkuttelevat paikalle naaraita pariutumiskammioon. Uros saa houkuteltua paikalle yleensä kahdesta neljään naarasta, joiden kanssa uros pariutuu. Naaraat tekevät pariutumisen jälkeen kuoren alle omia käytäviä, joihin laskevat munat. Munista kehittyy hetken päästä toukkia, jotka ryhtyvät syömään nilaa ravinnokseen. Syötyään riittävästi nilaa toukat koteloituvat ja kuoriutuvat koteloistaan aikuisina. Uuden sukupolven kirjanpainajat syövät vielä hetken kuoren alla nilaa. Kirjanpainajat pitävät kuusen nilasta todella paljon.

Kirjanpainajat tavitsevat elääkseen tarpeeksi paksun nilakerroksen. Tarvitessaan tarpeeksi paksua nilakerrosta kirjanpainajat iskevät vain kasvatusmetsäkokoisiin puihin ja jättävät taimet rauhaan. Taimissa on liian ohut nilakerros kirjanpainajien tunneleille.

Nautittuaan kesän ajan lämmöstä ja ravinnosta, kirjanpainajat tulevat ulos kuusen kuoren alta ja painuvat maahan odottamaan seuraavaa kesää. Erittäin lämpiminä kesinä kirjanpainajat tekevät loppukesästä kuitenkin toisen samanlaisen parveilun kuin alkukesästä, jolloin metsätuhot ovat vähintään kaksi kertaa niin pahat kuin viileämpinä kesinä. Kylmälläkin kesällä on etunsa.

Kirjanpainajat talvehtivat metsässä karikkeessa. Valitettavasti kirjanpainajat kestävät reilusti kylmää eivätkä ne jäädy maassa hengiltä edes vähälumisina talvina. Kirjanpainajien elimistö jäätyy vasta 28 asteen pakkasessa. Niin kylmää ei Suomessa yleensä tule kuusimetsän suojassa olevaan maahan edes ilman lumipeitettä.

Laki metsätuhojen torjunnasta asettaa velvollisuuksia metsätuhojen torjuntaan

Puiden korjaaminen metsästä ei teoriassa ole vain metsänomistajien ja puunostajien omantunnon varassa. Laki metsätuhojen torjunnasta antaa tarkat ohjeet puutavaran käsittelylle, jotta metsätuhoilta vältyttäisiin. Laki antaa aikarajat puutavaran kuljettamiselle pois metsästä ja tienvarsilta. Käytännössä yli kymmenen kuution tuulenkaatokeskittymistä liiat puut ja yli 20 kuution puukasat tulisi olla ajettuina tienlaidoilta heinäkuun aikana.

Laki on mielestäni liian löysä tienlaidalla olevien pinojen suhteen. Lain salliman 20 kuution varastopinosta syntyy kesän aikana valtava määrä kirjanpainajia, jotka tekevät seuraavana kesänä reilusti tuhoja läheisissä metsissä. Puita välivarastoidaan myös julkisten teiden varsilla, jolloin pinoista leviävät kirjanpainajat tekevät tuhoja ”viattomien” puuntuottajien metsissä.

Kirjanpainaja voi aiheuttaa kuluja myös naapurin mailla tapahtuvina metsätuhoina. Jos maanomistaja laiminlyö puiden korjuuvelvolllisuuden ja ”tämän seurauksena toisen maanomistajan metsikön puustoa kuolee yli 20 kiintokuutiometriä hehtaaria kohden tai puuston kasvu vähenee yli 10 kiintokuutiometriä hehtaaria kohden enintään viiden vuoden aikana, lain mukaan puutavaran omistaja tai maanomistaja on velvollinen korvaamaan kokonaisuudessaan näin syntyneen vahingon”.

Korvausvelvollisuus koskee myös tilanteita, jossa tuho on levinnyt metsälain 10 tai Natura 2000 -kohteesta. En kylläkään tiedä yhtään tapausta, jossa korvausta olisi oikeasti maksettu naapurille, koska tuhojen leviämissuunta on vaikea osoittaa oikeudessa. Kannattaa toivoa, että oman rajan taakse ei tule luonnonsuojelualuetta.

Kirjanpainajia karatella niskaan

Menetimme kesällä 2013 joitakin kuusia kirjanpainajalle. Tuho tuli meille yllätyksenä, emme odottaneet kirjanpainajia kylään ensiharvennettuihin kuusikoihin. Kesällä 2014 olimme edellisen kesän metsätuhosta oppineita ja päätimme ryhtyä saaliista saalistajiksi tavoitteena katkaista metsätuhojen kierre.Kirjanpainajia voi metsästää saalispuiden avulla. Saalipuumenetelmän ideana on jättää metsään tuoretta puutavaraa kirjanpainajille ja tappaa kirjanpainajat niiden iskeydyttyä puihin ennen uuden kirjanpainajasukupolven lähtemistä pois puista.

Perinteinen tapa tappaa kirjanpainajat saalispuista on joko polttaa tai kuoria saalispuut. Meillä ei ole sopivaa menetelmää ylläolevan kuvan kokoisien tukkirunkojen kuljettamiseen kohtuullisella vaivalla metsästä. Meillä on mönkijä, mutta ilman nosturia olisi tukkikokoisten puiden lastaaminen ja purkaminen ollut turhan kova homma muiden töiden ohella. Muutenkin hienojen tukkien polttaminen kasassa olisi tuntunut väärältä vaihtoehdolta. Meillä tuli talvella kohtuullisen monta tuulenkaatoa, joiden kuoriminen käsipelillä tuntui myös turhan kovalta urakalta. Kuorinnasta olisi syntynyt lisäkustannusta, kun olisimme käyneet ensiksi ostamassa sopivia työkaluja.

Löysin verkosta Metlan-sivuilta tekstin, jossa kirjanpainajia torjuttiin Karate Zeon -nimisellä kasvinsuojeluaineella. Karate on varsinaisesti tarkoitettu kasvimaille kirvojen torjuntaan, mutta sillä on off-label käyttöhyväksyntä ”varastoidun kuorellisen puutavaran suojaukseen puutavaraa vioittavia hyönteisiä vastaan”. Karatea saa ostettua maatalouskaupoista. Karate on kohtuullisen arvokasta (vuonna 2014 satasen luokkaa per litran purkki), mutta yhdellä purkillisella käsittelee suuren määrän puuta.

Päätimme käyttää saalistamiseen mukautettua pyyntipuumenetelmää. Kirjanpainajat pitävät tuoreesta puusta, pidimme talvella tulleet tuulenkaadot tuoreena karsimalla tuulenkaatojen päälipuolet ja jättäen puille kuitenkin juuriyhteyden ja muutaman oksan jäljelle. Karsinnan jälkeen meillä oli kirjanpaijien kannalta herkulisia tuoreita puita odottamassa lisääntyjiä. Pilasimme kirjanpainajien ilon ruiskuttamalla puiden runkojen päälle Karatea. Tervetuloa ja tervemenoa.

Karaten tehoaineena on Lambda-syhalotriini. Aine on samaa kuin mitä käytetään kuusen pottitaimissa tukkimiehentäiden torjuntaan. Lambda-syhalotriini kuuluu yleisnimitykseltä pyretroideihin kuten hyttysmyrkyt.

Karate on kasvinsuojeluainetta ja voi vahingoittaa väärin käytettynä tuholaisten lisäksi myös ihmisiä ja muuta luontoa. Ruiskuta Karatea vain runkojen päälle. Karate on haitallista vesistöissä, sitä ei saa ruiskuttaa liian lähellä vesistöjä eikä Karatella käsiteltyjä puita saa uittaa vesistöissä. Uittorajoitus rajoittaa Karaten käyttämistä saarissa.

Suojele myös itseäsi käsitellessäsi kasvinsuojeluaineita. Käytä nitriilihanskoja, kun menet ruiskuttamaan Karatea. Kultaisella 70-luvulla ei suojavälineiden käyttö ollut tavallista. Aikalaiskertomuksen mukaan istutuspäivien jälkeen illalla oli pää aina kipeänä kasvinsuojeluaineilla lotraamisen jälkeen.

Karatea ei kuitenkaan kannata pelätä turhaan. Karaten kanssa saa kosketuksen myös ostaessa kesällä torilta herneitä tai kurkkuja. Herneiden kohdalla Karate-käsittelyn ja myymisen välillä on vain kolmen päivän varoaika. Kurkulla varoaikaa ruiskutuksen ja myymisen välillä on neljä päivää. Kannattaa ainakin pestä kurkut ennen syömistä. Käytimme vahingossa off-label ohjetta laimeampaa seosta puiden kasteluun. Ohjeessa käytetty tymäkkä seos olisi ollut todella vahvaa verrattuna puutarhakäyttöön. Levitin Karaten tuulenkaatojen päälle pienellä käsikäyttöisellä ruiskulla sekä suoraan kaatamalla suurien runkojen päälle seosta. Levityksen tavoitteena on kastella puut seoksella, mutta samalla myös välttää aineen joutumista maahan. Lue tuotteen käyttöturvallisuustiedoite ennen levitystä.

Off-label ohjeessa neuvotaan ruiskuttamaan puut jo huhtikuussa ennen ensimmäisen kirjanpainajien liikkumista. Ohje on mielestäni hieman outo. Jos urokset tapetaan ennenkuin ne ehtivät kutsua naaraita paritteluun, ei puihin saada saaliina naaraspuolisia kirjanpainajia. Naaraiden kutsun voi tehdä myös keinotekoisesti ostamalla feromoneja (esimerkiksi Savotan puodista 14€ kappalehinnalla), jolloin kasvinsuojeluaineella käsiteltyihin puihin saa myös naaraita saaliiksi.

Päivitys 18.07.2014 palautteen jälkeen: Kirjanpainajat kuljettavat mukanaan sinistäjäsieniä. Sinistäjäsieni muuttaa puumateriaalin väriä nimensä mukaisesti siniseksi. Sininen väri ei ole sahatavarassa tai sellussa arvostettu ominaisuus jolloin siniset tukit päätyvät yleensä alhaisella hinnalla polttoon. Pyyntipuumenetelmässä ohjeistetaan ruiskuttamaan karatea jo huhtikuussa jotta sinistäjäsieni ei pääse pilaamaan runkoja. Me olimme suunnitelleet myyvämme rungot energiaksi jolloin runkojen sinistyminen ei ole meille varsinainen haitta. Muutaman tukin myyminen irtotavarana on mielestäni puunostajien kiusaamista. Karate toimi kirjanpainajien torjunnassa. Kävimme tarkastamassa viikko ruiskutuksen jälkeen kirjanpainajien tilanteen ja löysimme vain paikallaan olevia kirjanpainajia. Karate oli imeytynyt kuoren läpi ja lopettanut kirjanpainajien vaelluksen. Puiden kuorille ei ollut myöskään syntynyt uusia purukasoja.Kirjanpainajat eivät iske jo kuivuneisiin puihin. Kuivuneisiin puihin tulee kirjanpainajien jälkeen kirjanpainajien luontaisia vihollisia. Älä ruiskuta Karatea vanhoille tuulenkaadoille, teet ruiskutuksella vain palveluksen kirjanpainajille tappamalla niiden luontaisia vihollisia. Edellisenä kesänä kuivuneet puut voi jättää metsään muiden mönkijöiden iloksi.

Kirjanpainajien kanssa tulee vain tottua elämään

Kokeilin löytää metsästämme jutun kuvitusta varten puuta, joka on kuolemassa kirjanpainajien hyökkäyksen alaisena. Jutun kannalta huonona asiana, mutta metsämme kannalta iloisena asiana huomasimme jo tänä kesänä, että emme olleet saaneet kirjanpainajatuhoja lisää kasvatusmetsiin vaan metsästyksemme tuotti toivotun tuloksen. Pyyntipuut keräsivät kirjanpainajat talteen. Ensimmäisestä metsätuhosta oppineena tulemme kiinnittämään entistä enemmän huomiota metsähygieniaan. Tukkikokoisten tuulenkaatojen noutaminen metsästä ilman kunnollisia välineitä on melko tuskaista ja hyvän alihankkijan löytäminen homman suorittamiseen voi olla haastavaa. Jos et jaksa käydä noutamassa tuulenkaatoja  pois metsästä tai kuorimassa tuulenkaatoja metsässä, käy edes ruiskuttamassa tuulenkaatojen päälle Karatea.

Kirjanpainajaa ja muita hyönteistuholaisia vastaan paras torjuntamenetelmä on hyvä metsähygienia. Jos me metsänomistajat emme käy yhdessä taistelemaan kirjanpainajia vastaan, pääsee kirjanpainajakanta yltymään laajoilla alueilla epidimiaksi.