On olemassa yhtä monta tapaa hoitaa metsää kuin on olemassa ihmisiä – ja jokainen tapa on metsänomistajan tavoitteista riippuen yhtä oikea. Kantovesojen kanssa taistellessa ymmärtää metsänkasvuvoiman – teit mitä vain niin puu haluaa kasvaa. Talousmetsähoidon tavoitteena on nopeuttaa ja ohjata puuntuottoa korkeamman hintaluokan kohteisiin (tuottaa laatutukkia). Ohjaaminen kuluttaa aina aikaa / rahaa – talousmetsäajattelussa otetaan huomioon panoksen suhde tuottoon / riskiin.

Puuntuottaja omistaa (tai vuokraa) metsää – metsä on keino tuottaa puuta. Nykyään käytännössä vain puuntuottaminen tuo metsästä tuloja metsään investoitujen rahojen takaisinmaksuun. Metsä on puuntuottajalle samanlainen väline kuin sakset kampaajalle tai veitsi lihamestarille.

Metsä tuottaa puun lisäksi myös muuta arvoa kuten maisema / retkeily / eläimet (riista) / marjat ja muut kasvit – näiden arvojen määrittäminen rahassa on hankalampaa. Metsää ostetaan euroilla ja ainoat mitattavat tulot ovat euroja. Jos muut arvot estävät metsän taloudellisen hoitamisen niin silloin omistajalle syntyy aina taloudellista tappiota. Vaikeimpia arvoja määritellä liittyvät kauneuteen – toiselle pystyyn lahonnut ikimetsä on kaunis – toinen pitää puupeltoja kauniina.

Metsänomistajia pyritään luokittelemaan – yksi termi on ”etämetsänomistaja”. En pidä ”etämetsänomistaja” termistä – sana viittaa metsästään etääntyneeseen ihmiseen. Termillä vähätellään metsänomistajaa kuka ei asu tilansa välittömässä läheisyydessä. Teollisuudessa kenenkään ei ole pakko asua sorvin vieressä – on aivan normaalia kulkea työmatka koneen luokse.